Meri-Porin puskien potkiminen, komppaaminen ja tyhjän meren toljottaminen alkoi puuduttaa. Toivo heräsi 26.10. kun Säpistä leiriporukka ilmoitti nunnataskun. Keli oli sinä päivänä haastava joten saarelle päästiin vasta seuraavana päivä. Lintutiedotukseen laitoin viestiä järjestetystä venekyydistä ja jopa yksi bongari saatiin mukaan.
27.10. viiden sakilla lähdettiin pimeässä Salokankaalta hyytävän arktiselle merimatkalle.Saaressa päivysti viidentoista hengen porukka josta rantautuessamme osa oli vielä unessa plesa(nunnatasku)-juhlien jälkeen.
Aloitimme perinteisellä lännennokan staijilla ja matka jatkui kohti eteläkaria jossa tasku oli viihtynyt. Silloin Mäkelän Matin känny soi ja huonosta kentästä huolimatta ymmärrettiin että lähellä rantaa oli tulossa amerikanjääkuikka(Gavia immer). Alkoi hillitön tiiraus ja yhdessä todettiin että tähän mennessä linnun olisi jo pitänyt meidät ohittaa. Seurasin taivaanrantaa kun putkeen osui tumma lintu joka näkyi välillä uimassa aaltojen seasta. Ensin kävi mielessä merimetso mutta hetkinen: ihan tykkikaula ja massiivinen nokka. "Se immeri putos tähän!" huutelin ja näin vielä pari vilausta. Merestä oli vähän vaikea nuotitella ja lähdettiin vaihtamaan paikka korkeammalle. Lisää hämmennystä tuli puhelulla joka kertoi että lintu oli nähty lennossa ja oli jo ohittanut meidät.
Sanoin Eteläkarille noustessa että kyllä siinä saarisponde immeri uiskenteli ja että puhelu oli varmaan väärinkäsitys. Näin oli sillä kohta Perttulan Heli näki saman "merimetson" ja linnun sai kuitatttua loputkin saaren porukasta plesa-juhlijoita myöten.
 |
| Tismalleen tältä "merimetso" näytti. Amerikanjääkuikka ad tp 26.12.2006. Kuva Jukka Haapala |
Retkikohde nunnatasku puolestaan pysyi piilossa koko saaressa olomme ajan. Ilmeisesti lintu piti siestaa jatkuvasta lumi- ja räntäsateesta johtuen.
Palattiin maihin ja ajellessani töitä kohti noin kahden aikaan Matti soitteli ja kysyi "arvaas mikä Säpistä löytyi? Plesa oli tullut alkuperäiselle paikalle!" No voi rähmä! Hetken tuntui siltä että nyt alkoi riittää : (
Kelikin muuttui jatkossa niin huonoksi että Säppi sai nyt jäädä.
Vaan periksi ei anneta. Tohmajärvellä odotti ruokinnalla viitatiainen ja Ivalossa mustakaularastas. Lapinreissu tuntui nyt pitkältä mutta itärajalle päätin lähteä kuukauden viimeisenä päivänä kello 23.00 jotta olisin paikalla aamulla 7:n jälkeen...
