Pussitiainen teki pesän Poriin

 

Pussitiainen teki pesän Poriin

23.5.
Petteri Mäkelä oli kuullut Teemuluodon tornista rastaskerttusen kaaaaukaa jostain "Paskaston" suunnasta. Tuota raksuttelijaa päätin käydä iltapäivällä kuuntelemassa Maalahden Gålörenin lampivikloreissulta palattuani.

Lähemmäs "Paskastoa" eli suistonosaa tornista koilliseen pääsee pitkin koivukujaa jonka reitti lähtee tornille vievältä polulta hieman ennen kuin pitkospuut alkavat.
Tuota koivukujan polkua kohti rantaa olin nyt tallonut parisataa metriä kun selvä pussitiaisen "tsiiiiy" -kutsuääni kuului jostain läheltä.
Hieno, alakuloinen loppua kohti laskeva kutsu jatkui mutta lähdettä ei vaan näkynyt.
Siirryin polulta ruovikon puolelle ja kas! Tuossahan roikkuu koivussa pussitiaisen pesä jonka kyljessä koiras huutelee naarasta paikalle.
Sitten lintu poistui, haki lisää rakennuskamaa ja jatkoi pesän rakentelua siirtyillen eri puolille pesää.

Pussitiainen (Remiz pendulinus) rakentamassa pesää 23.5.2013 Porin Teemuluodossa.
Ensihavainto linnusta tuli 8.5.2013, siitä lähtien lintua oli useasti nähty alueella.
Itse kuulin yksilön eka kerran vasta 22.5.

Nappasin tilanteesta muutaman pikaotoksen ja poistuin takavasemmalle sillä kyseessä oli Satakuntalaisittain varsin harvinainen löydös. Soitin parille Tiiran yhdistysvastaavalle ja yhteisesti todettiin ettei pesästä voi yleisesti tiedottaa ainakaan vielä.
Pussitiainenhan rakentaa pesiä vaikka naarasta ei olisi paikalla, silti haluttiin minimoida häirintää paikalla jos niin hienosti kävisi että naaraskin pesälle löytäisi.

PLY:n alueelta on Tiiran mukaan kuusi aiempaa remiz-havaintoa joista pesän rakentelua 1984 Puurijärvellä, 1994 Köyliön Kirkkosaaressa sekä 2003 Porin Kirrinsannassa.
Yhteensä havaintoja ennen tätä lintua on kahdeksasta yksilöstä ja viimeisin vuodelta 2008.

Kirrinsannassa ollut valmis pesä on kuulemma toimitettu Eläinmuseolle Helsinkiin.


 28.5.
Poikkesin pesällä toisen kerran. Rakennusprojekti jatkui sillä pesä oli vielä hieman kesken. Koiras jatkoi sitkeästi ääntelyään mutta naarasta ei vaan paikalla näkynyt. 



28.6.
Kävin paikalla kolmannen kerran. Alue oli nyt varsinainen hyttyshautomo jonka rankkaisin vuoden makeimmaksi.
Kolme kertaa lisäilin myrkkyä, silti ainoa Offiton alue eli huulet saivat muutaman muiskun.

Asiaan. Pesä oli valmis ja aikalailla harmaantunut kuukauden aikana.
Pussitiaista ei paikalta enää löytynyt enkä pesän läheisyydessä havainnut muutakaan lajiin viittaavaa.

Totesin että se siitä, valitettavasti. Soittelin Kimmo Härköselle jos hän saisi toiminnan miehenä toimitettua pesän vaikka Arkin kokoelmiin.
Tätä kirjoitellessa 2.7. pesä roikkunee vielä muutaman tunnin paikallaan.

Tosisponde nigricollis!

Pitäähän yksi lintukuvakin olla.
Spinari oli ainut joka poikkesi lähistöllä.

Tornien taiston aattona käytiin Team Inhotun eli taistoveljesten Pasin ja Juhan kanssa Siipyyn lintutornissa lähinnä kuikkamuuttoa sekä tietenkin jääkuikkaa kuikuilemassa. Tornissa oltiin joskus kuuden maissa ja paikalla olivat jo Jukat Koskelainen ja Tervamäki.

Kuikkamuutto näyttikin kohtuulliselta vesilintujen ja etenkin tukkakoskeloiden säestäessä menoa. Sähköä tuli torniin klo 7.40 kun Storbådania lähestyi kookas mustasiipinen lintu matkalla pohjoiseen isot valkoiset laikut käsisiipien tyvissä loistaen. Lintu tuli aivan veden pinnassa hitain voimakkain iskuin kun muukin porukka sai sen saaren eteläkärjestä nätisti putkeen. Linnulla oli vaalea vatsa sekä kaula ja isot siipilaikut vilahtelivat välillä alapuoleltakin. 

"Leveäpyrstökihu!” huudahti Koskelainen joka lajia on useamman kerran nähnyt. Minulle tuli heti mieleen etten tällaista lintua ole ikinä matkalennossa nähnyt. Merikihuksi liian leveä-ja pitkäsiipinen, lentotyyliltään kovin vakaa ja hidaslyöntinen enkä lähellekään noin suuria siipilaikkuja merikihulla ole havainnut. 

Mutta…kukaan tornissa olleista ei nähnyt pyrstön kärjen pompuloita jotka aikuisella lepyllä pitäisi olla. Eikä juuri muutakaan koko pyrstöstä. Etäisyyttä kihuun oli noin 2400 metriä, valaistus tosin erinomainen eikä juurikaan väreilyä. Kuulemani teorian mukaan pompulat eivät näkyneet koska lintu lensi koko havaintoajan veden pinnassa ja niitä ei näkyisi vettä vasten korkeasta tornista katsottaessa. Tai sitten lintu ei ollut aikuinen, sillä 3kv:lläkään ei pompuloita vielä ole. En osaa sanoa, minusta se ei merikihulta näyttänyt ja pinna on vieläkin vuodarilistallani. Ainakin toistaiseksi.

Aktiivinen Siipyy-staijari Jukka Koskelainen

"Kyllä se rinta nyt vaan on musta" totesi Jukka Tervamäki

Puoli tuntia edellisestä kun putki osui Domarkobbanin eteläkärjen edustalla uiviin kahteen uikkuun. Jaahas, mustakurkku-uikkuja!? Jäin kuitenkin tarkemmin tiiraamaan niitä koska lintujen kääntyessä nätissä myötävalossa koko kaula ja rinta näyttivät mustilta kylkien näkyessä punaruskeina. Zuumi seiskavitoselle ja pään muoto sekä kaulojen pituus alkoivat askarruttaa. 

Uikkujen taas kääntyessä tajusin ettei niillä näkynyt mukurun päästä leveän takaa tai edestä tekeviä höyheniä vaan päät näyttivät edestä/takaa suipoilta. Lisäksi kaulat näyttivät kovin pitkiltä mukurun kauloiksi.

 ”Hei kattokaas noita kahta uikkua tossa Domarin edessä. Näyttäis että nillä on liikaa mustaa etumustaa.” 

Etäisyyttä uikkuihin oli kartan mukaan 2.4 kilsaa, onneksi vallitsi erinomainen keli eikä tuulikaan täristänyt kun hillitön tuijotus alkoi. Tervamäki totesi uuden Swaro-ysikymppisen takaa useamman kerran että niillä on musta koko etumusta. Todella keskittymällä kykeni erottamaan etteivät vaaleat poskihöyhenet ulottuneet päälaelle vaan laelta näkyi hitunen mustaa. Aina paranee!! Kaula ja pää muodostivat ”tikun” joka pisti merestä sennäköisenä että siinähän uiskentelee mustakaulauikkuja! Tornin porukan kommentit olivat yhteneviä eikä ristiriitaisia tuntomerkkejä havaittu. Koskelaisen Jukka soitti vielä Siipyyn Keisarin Veikko Forsbergin paikalle joka totesi samat tuntomerkit jotka muukin porukka oli havainnut.

Velipojat Juha ja Pasi tikkoina paikalla

Häly ilmoille ja päivä sai kruununsa. Linnut uivat havaintoaikana pikkuhiljaa kohti Domarin pohjoiskärkeä eikä niitä enää nähty klo 9.15 jälkeen. Koskelainen teki RK-kupongin joka hyväksyttiin 12.8.2013. Onnittelut kaikille paikalla olleille sekä kiitokset J.K:lle kupongista!

Laji on havaittu Suomessa runsas parikymmentä kertaa. Viime vuosi oli täysin poikkeuksellinen sillä havaintoja tehtiin eri puolilla Suomea jopa neljästä yksilöstä. Itse näin niistä kolme joista ekan bongasin Mäntsälän Isojärveltä; Kouvolan Junkkarinjärven ja Siikajoen Merikylänlahden uikut tulivat ”kylkiäisinä”. Siipyyn mustakaulauikut olivat varmaankin samat jotka nähtiin 1.5.2013 Salon Omenojärvellä. Nämä viipyivät järvellä vain päivän ja siirtyivät sitten kohti Siipyytä? 

Myös Timo Rintamäki oli paikalla

Tiedä häntä mutta meillä oli tornissa kivaa eväitä mussuttaessa ja kahvia juhlajuomaksi napatessa. Ansaitut eväät sillä aniharvoin näkee spondesti jotain parempata.

Staijipäivän muu saldo sisälsi satoja tiiroja, 45 ruokkia, puoltoista tonnia vesilintuja sekä vajaa kolmesataa kuikkalintua. Eipä tullut jäägavioita mutta gomia päivä oli!

Paluumatkalla käytiin vielä velipoikien kanssa tsekkaamassa tulvan vallassa ollut Merikarvian Nyytäinnevan peltoaukea jossa smyygaili jopa heinätavi.