Porin Rariputki avattu!!

24.3.
Pari "pankki"juttua blogiin vartoo viimeistelyä mutta tämä on naputeltava ensin! 
Joten:
Yövuorosta heräilin kun heräilin ja aurinko paistoi. Eilen tuli pyörittyä maastossa koko päivä mutta ei auta: pihalle sillä on kevät!
Eka lenkki kiersi tyhjentyneen Toukarin josta suunnistin Kaarluodon torniin josvaikka tulisi valkkari vuodariksi jostain viidestä kilsasta väreilyn keskeltä.
Ei tullu sitäkään saati pajusirkkua kun puhelin soi ja Alangon Pasi kyseli että "onx mitään uutta missään?" 
No ei ainakaan Kaarluodossa vastasin johon Pasi että oon menossa pyörällä pöllöjä kuunteleen ja aattelin ensin vähän kierrellä muttei Kaarluotoon sitten tartte mennä.
Ja hyvä oli kun ei tornille sutinut sillä aikas pian soi puhelin ja Pasi sanoi että "Otas kirja ja kamera mukaan, mulla ei oo kun oon pyörällä. Liessannalla on joku oudon näkönen tylli!" 
Pasi on tarkka sälli, se kun jotain kertoo niin ei tarvitse mietiskellä vaan kamat heti läjään ja renkaat soikeena muutaman kilsan päähän Kyläsaareen.
Jossa Pasi Uudenniityntiellä vahtaa silmä kovana pellolle. Auto parkkiin jotenkuten, oitis kävi Pasi kirjan kimppuun ja minä Pasin putken ja heti vilahti oranssinpunaista rinnassa.
"Jumankekka!" 
Kamera esiin ja muutama hätäkuva kun Pasi nosti päänsä kirjasta ja möläytti että 
"Sehän on kaspiantylli! Rinnan väriraja jyrkkä, vaaleet jalat ja ohkanen musta nokka!"
Herranpieksut! Ei oo totta!
Vilkaistiin kamerasta pari kuvaa jossa rinta näkyi riittävästi.

Doku plakkarissa, fiilis katossa!
Laji nähty Suomessa vain kerran aikaisemmin, Rovaniemellä 3.6.2005.
Ei tämmöisiä kukaan usko ilman kuvaa jos lintu ottaakin ritolat eikä paikalle muita ehdi.

Pasi alkoi seurata lintua kun kaivoin kännykkää ja rupesin naputtelemaan hälyä.
Samalla Liljan Tapani kurvasi tunnistusguruna paikalle ja juuri kun renkaat lakkasi pyörimästä lähti lintu matalalla NE ja katosi hallinnasta. 
Ja häly eteenpäin klo 16.57: "Kaspiantylli Pori lat=61,5275 lon=21,6746 kyläsaari uudenniityntie 104 ei hallinnassa löytäjä alapa kuvattu".
Aina viilipyttymäisen rauhallinen PLY-ja Poripinnakuningas Tattikin oli kuin tulisilla hiilillä kun lintua ei näkynyt ja pian hän siirtyikin parempiin asemiin.

Kaspiantyllin erot aavikko- ja ylänköön eivät ainakaan minulla olleet kirkkaina muistissa.
Rinnan jyrkkä väriraja on takuuvarma tuntomerkki joka nyt on mieleen runtattuna.
Eipä tuota ole ennen tarvinnut/saanut mietiskellä.

Vaan ei mennyt kuin runsas vartti kun lintu oli taas alkuperäisellä löytöpaikalla jostain tulleena.
Tässä kohtaa kävi kiva tapaus kun valtakunnan sitkeimpiin staijareihin kuuluva muttei Bongariviestejä tilaava Jari Helstola pysähtyi täysin spondesti paikalle, availi ikkunaa ja huuteli että "Mitäs poijaat siellä kyttäilee?"
Aattelin että hahaa, nyt pääsenkin heittämään mojovan laakin jota ei Helstola osaa yhtään odottaa.
Huusin vain että "Kaspiantylliä kytätään!" Tähän Jari purskautti jotain plörinä-ääntelyä ja aikas vikkelästi tuli autosta ja vilkaisi putkeen.

"Ei se ollukkaan mikään vitsi" murahti Jari ja oli meillä Pasin kanssa hauskaa.
Helstola oli ensimmäinen joka meidän lisäksemme sai linnun kuitattua.

Ensimmäisen aallon bongarit.
Pellolla oleva nähtävyys oli niin uskomaton että näinkin kovat lintumiehet olivat kuin klapilla kolautettuja.
Petterillä Chaasi oli toinen, Tatti saa jo huokailla kuitattuaan huiman PLY-ja Porinpojon.

Autoja alkaa kerääntyä. Oranssin urheiluauton väriä tunnustava kuljettaja lienee tullut eri suunnasta kuin muut. Siinä kyytiä sai aurauskeppikin.

Vajaan tunnin ensihälystä saatiin lintua seurata rauhassa kunnes klo 17.50 kuului huutoa että lintu lennossa, ottaa korkeutta ja lentää matalalla puiden taakse näkymättömiin. Matti Sillanpään kanssa mietittiin suuntaa sekä mahdollista paikkaa ja ilmoitettiin että läksi ENE mahdollisesti Launaisiin.

Tällä kertaa toimittiin löytöpaikalla korrektisti:
Vaikka Chaasi oli porukasta kaukana ja lähellä Kyläsaarentietä ei kukaan lähtenyt tuonne lisähäiriötä tuottamaan ja kuvaa yrittämään vaikka tiellä kulkikin tasaseen autoja. 
Mallikasta.

Bongaus on julmaa. Raumaltakaan ei ehditty ennen linnun häipymistä ja huonolta näytti. Jonkin aikaa odottelin lintua palaavaksi kunnes piti lähteä katsomaan mitä kortille oli kertynyt. 

Illan Tähti Pasi Alanko. 
Bongariyhteisöä syvältä köyräisevä havis ja vielä älyttömään aikaan maaliskuussa!
Pyysin tuuletuskuvaa mutta Pasi tokaisi vaan että:
"Ei onneksi tartte tämmöstä Rovaniemelle lähteä bongaamaan kun kotinurkaltakin napsahtaa".
Jos tämän löydön jollekin olisi suonut niin nimenomaan Pasille. 
Megakova havis ja onnittelut samaa luokkaa!!

Toinen illan tähdistä eli Kaspiantylli (Charadrius asiaticus) 24.3.2014 Pori Kyläsaari.
Aivan upea koiras joka näytti minusta juhlapukuiselta mutta määritettiin vaihtopukuiseksi.
Uusi laji PLY:lle ja Porille järjestysnumeroiltaan 365. ja 349.

Pesii Aasiassa yllätys yllätys Kaspianmeren ympäristössä ja talvehtii Afrikassa.

Aika kaukana kotoa tämä lintu.

Painelin kotia kuvia selaamaan ja yritin saada sonnan kiiltämään mutta siinä eivät ole onnistuneet kuin Myytinmurtajat. 
Lintu oli kaukana ja kuvat sen mukaisia mutta ilmeisesti kenelläkään ei parempia otoksia ollut ja noita suttuja meni aina Ruotsin Club 300:n asti. 
Joka onkin erityisen makoisaa sillä rakas naapurikansamme ei vieläkään Kaspisk piparea listoiltaan löydä. 

Ennen yötuuria katselin vielä Lintutiedotusta ja kats vain! Kaspiantylli oli tullut takaisin, viimeinen päivitys klo 19.40 kertoi lupaavasti linnun mahdollisesti jääneen mestoille.
Hienoa! 
Ainakin Turusta ja Pirkanmaalta ehti kohtalainen porukka kuitata lajin ennen pimeän laskeutumista.
Paas kattoen onko aamulla paikalla joku myöhästynyt mutta aiheesta kiinnostunut kuten vanha työkaverini sanoi pommiin nukuttuaan.


25.3.
Yövuoron jälkeen ajelin kotia kohti Uudenniityn kautta. Yöllä oli ollut viitisen pakkasastetta ja maa kuurassa.

Iso-Riuttantiellä oli klo 7.15 muutama kymmenen toiveikasta, Kyläsaarentiellä lisää.
Valitettavasti lintu ei enää paikalla ollut.

Tarina saa vielä mojovan päätöksen:
Mäkpe oli nasauttanut viimeisen päivityksen 24.3. klo 19.41 : "nous matalalla w, ehkä vaihtoi vain peltoa"
Joo, vaihtoi tosiaan peltoa mutta Ruottin puolelle josta löytyi klo 14.40. Omöjligt!

Mikä muu harrastus kuin bongaus tarjoaa tällaisia tärisyttäviä yllätyksiä ja elämyksiä jotka voivat vaania missä vaan koska vaan?

 Häirikköharrastajat

2.3.
"Harrastajatko häiriöksi?" -kyselee uusin Linnut-lehti otsikossaan.
No totta maar!
Otsikko johti minut syvään itsepohdiskeluun joka päätyi seisauttavaan ymmärryksen tilaan. Oma lintuharrasteluni ei mitään muuta viime vuosina ole ollutkaan kuin lintujen häiritsemistä!
Tuon kirkastavan elämyksen koettuani päätin muuttaa linturetkitarinat ja fiilistelyt ainakin tällä kertaa enemmän totuutta kuvaaviksi häirintäreissuiksi.
Joten:
Viime yönä tulin hommista puolenyön paikkeilla ja vi...ti jo valmiiksi koska olimme Mäkelän Matin kanssa sopineet että retkuilemaan lähetään ihan liian aikaisin eli klo 07.00.
Pakko oli kuudelta herätä sillä muurautuneet silmät oli saatava auki ja syödäkin piti että jaksaa itsestään repiä maksimaalisen haitta-asteen kaikelle neitseellisessä luonnossa liikkuvalle eliöstölle.
Kauraryynit ja kahvi olivat loppu ja meetvursti homeessa joten vanikkaan ja teenlitkuun oli tyytyminen. 
Mutta kun tiedossa oli että taas päästään lintuja häiritsemään niin kaikki väsy poistui kuin veitsellä leikaten ja intoa puhkuen paineltiin Kuuminaisiin vesilintuja ja etenkin vielä eilen paikalla ollutta pölysikaa eli stelleriä eli allihaahkaa kiusaamaan.

Bongauspaikkaan vei kulku läpi Kuuminaisten puomin kohdalla olevan rantametsän joka oli ansiokkaasti tuhottu paikalla tramppaavien häirikköbongarien toimesta.
Ryntäilyssä kaatuneet puut oli sentään maltettu pinota jotenkin.
Eihän niitä maatumaan voi jättää sillä muuten ponut voisivat atrialle päästä.

Rantaan päästyämme totesin että linturääkkäykseen eivät olosuhteet tällä kertaa olleet otolliset koska vessut lilluivat kovin kaukana. Mutta kas vain, heti tuli mannaa sillä lähempänä rantaa uiskenteli viisi ylvästä kansallislintuamme laulujoutsenta jotka ottivat lentopyrähdyksen kesken ruokailunsa ja lennähtivät ihmispetoa kavahtaen kauemmaksi.
"Krähä krähä, hyvin alkoi retki!" 
Mutta jatko ei yhtä hyvältä näyttänyt. Ensimmäistäkään lintua ei jäänyt kiusausetäisyydelle ja ainoaa haittaa jota pystyin tekemään oli tiirata lintuja putken läpi mahdollisimman pistävästi. 
Ja kun valo alkoi riittämään niin avot! Häiriöharrastajan pääkohde allihaahkanaaras löytyi viimein lähinnä poikkeavan sukellustyylinsä ansiosta. Suureksi harmikseni en mitenkään päässyt lintua lähestymään koska vettä oli liikaa ja Busterikin kotia jäänyt. 
Lajituntemusta ja lintujen käyttäytymistä täysin ymmärtämättömänä lintuharrastajapöljäkkeenä olisin tietenkin kuvan eteen häiriköinyt parhaani mukaan mutta tappio tuli ja tähän on tyytyminen:

Allihaahkanaaras oli syvä pettymys koska en pystynyt sitä häiriköimään.
Mutta...kerrankin kuva täyttää kaikki moraalikriteerit.
Enjoy!
Onkohan tuossa sittenkään stelleri? Vai lapasotka? Ei se mitään, muut ainakin sanoi
nähneensä sen suurin piirtein siinä joten raksi ruutuun!

Joukkohäirintää aralla lintujen levähdyspaikalla.
Maksimaalista haittaa luonnolle tekemässä terju, ranis, alapa, lilta ja mäkmj.
Oikealla seisova Matti ei koko ajan jaksa lintuja härnätä vaan siirtyi putkellansa Tatin korvaa kiusaamaan.
Kovinta häirintäintoa edustivat ekokiusaajat ranis ja alapa joille kertyi tästäkin häirinnästä mojovat lukemat fillarien matkamittareihin.

"Luonnossa likkuminen häiritsee lintuja" on seuraava Linnut-lehden teesi jota lintuharrastajana eikun häirikkönä jostain syystä edelleen tilaan??
Toteamus on vieläpä kymmenissä tieteellisissä tutkimuksissa ansiokkaasti todettu! :D
Ja nyt tulikin otollinen mahdollisuus teesin toteuttamiseen sillä Tapani Lilja ja Matti päättivät lähteä useamman kilsan kiusalenkille Kuuminaisten niemeä kiertämään. 
Itsekseni hykertelin että nytpä alkaa kemut sillä talvioloissa riutuvien lintujen kiusaaminen se vasta juhlaa onkin!

"Harrastaja ymmärtää häirinneensä lintuja kun ne varoittelevat tai pakenevat" jatkaa Linnut-lehti.
No tämähän on ihmispedolle kuin syömäänkäsky.
Tosin enemmän saisin tyydytystä häiriköinnistä jos tuntisin yhdenkään linnun varoitusääntä, linnun pakenemisesta pystyn puusilmänäkin nauttimaan.
Liikkeelle päästyämme kieroutunut korvani sai täyden annoksen metsätiaisten kauhunsekaisesta varoittelusta jonka petomainen olemukseni metsän herkissä eläimissä sai aikaan. 
Mutta retken kohokohta oli vielä edessä: niemeä lähestyttäessä maassa ruokaili kymmenen tilhen parvi. Ekstaasi oli lähellä parven paetessa helisten ainoalta ruokailupaikaltaan jonka lintuparat olivat alueelta löytäneet.
Näinkin suuri häiriö tuotti syvän tyydytyksen häirikköharrastajassa vaan kliimaksin koin kun parikymmentä räksää kokivat saman kohtalon! 
Voi tätä ihanaista häiritsemisen juhlaa!

Tatti ja Mehu-Matti.
Herroilla yhteensä jotain kuuskytä? vuotta kulunut harrastuksen piirissä.
Mukavia hemmoja enkä mitenkään voi pitää heitä luonnossa liikkuvina lintuhäirikköinä sanokoon joku viherpipertäjäbiologi mitä tahansa. 

Valitettavasti niemen kärki palautti hurmostelijan maan pinnalle. Jossain kolmessa kilometrissä näkyi vain lokkeja eikä harrastukseni toteuttamiselle ollut ensimmäistäkään kohdetta. 
Nokka nyrpyssä lähdin laahustamaan kavereiden perässä pettymystä tuntien sillä vielä olisi ollut voimia siivekkäiden kiusaamiselle. 
Pettymys vielä syveni kahden raumalaisen bongarihäiriköijän kävellessä vastaan sillä
aattelin ettei heille enää mellakoitavaa jäänyt. Toisin kävi sillä kaksikko juottikin karvasta kalkkia löytämällä jostain punarinnan jota olisi ollut makee rääkätä.

Vielä yksi Kuuminaiskuva.
Tällä paikalla harrastettiin joukkohäirintää 7.5.2002 paksujalan ollessa kärsijänä.
Voi kun oisin ollut paikalla!

Matin kanssa käytiin vielä Leveäkarin tornissa joka olikin aivan mahdoton paikka harrastuksen täysipainoiselle toteuttamiselle. 
Kävelylenkillä ei näkynyt yhtään lintua ja paria sinisorsaa jotka lilluivat kaukana sulassa
kävi niin sääliksi että jätin ne rauhaan.
Viimeisessä kohteessa Toukarilla oli vielä mahdollisuus tyhjentää alue töyhtöhyypistä ja räksistä pellolle juosten ja kamera tanassa hurjasti huutaen mutta en enää jaksanut. Pitää huomisellekin jotain jättää.

Tänäänkin oli silmiinpistävää ettei todellisia ja oikein harrastavia lintutieteilijöitä tai kojuja kuskaavia pro-kuvaajia näkynyt ensimmäistäkään vaan pelkkiä Bongariliittoon kuuluvia häirikköbongareita siellä täällä. 
Kuten Tiiran havainnnoistakin voidaan lukea. 
Jota kai Birdlife toivoo lintuharrastajahäiriköidenkin käyttävän ja täyttävän. 

Retkipäiviä en ole kolmeen viimeiseen vuoteen uskaltanut laskea enkä määrää kehtaisi kertoakaan. Mutta omatunto ei luonnossa liikkumisesta huolimatta ole kertaakaan kolkuttanut. Tai kerran kolkutti kun soitin lehtopöllöatrappia ja varpuspöllö alkoi vinkumaan luullen viimeisen
hetkensä koittaneen.
Meikäläiset riviharrastajat töppäilee jatkuvasti ja siitä on kiva ja turvallinen asiantuntijoiden kirjoitella.
Jotkin asiat taas peitetään Linnut-lehden tavoin glamourin verhoon jota ei kukaan julkene raottaa.