Juhlapukuinen Kurppelo

Olin aamusella ajelulla Meri-Porin suuntaan kun Tiedotukseen kilahti viesti kello 9 että tundrakurppelo Preiviiki Kalaranta. Whatsappiin tuli lisäksi kuva ja lisätietoa että lintu nousi ja lähti pohjoiseen niin pitkälle kuin kaukoputkella näki. Aika kauas.

Ei se mittään. Ajattelin muutenkin poiketa Lietteillä ja suunnistin Sannannokan torniin tönöttämään. Rannassa rajusti punakuireja, varmaan 600 paikallista. En kauheasti laskeskellut, lähinnä yritin löytää suokukon kokoista vähän punakuirin väritystä muistuttavaa pitkänokkaa. Juhlapukuinen kurppelo olisi uusi hieno tuttavuus. Olisihan tuo voinut painella pitkälle pohjoiseen ja kieppaista hyvällä tuurilla takaisin. Ei kyllä tälle rannalle kieppaissut totesin ja ehdotin torniin Vihdistä tulleelle herrasmiehelle että käydäänpä Kaarluodon venevalkaman kärjessä, siellä on hyvä mesta etenkin kun vedenkorkeus oli luokkaa 30 senttiä miinuksella. Kyseiselle Voitto Pajulehdolle suunnitelma sopi, näytin kartasta mihin laittaa autonsa ja siirryttiin Kaarluodon parkkikselle pikkuhiljaa.

Kurppelo oli aamulla nähty sinisen nuolen kohdalla, nyt olin menossa punaisen nuolen paikkeille eli Kaarluodon venevalkaman kärkeen.

Voitto oli jo parkissa ja siitä lähdettiin kävelemään polkua joka menee valkaman jälkeen koivikon läpi rantaan avoimeen paikkaan josta on hyvä näkyvyys. Tämä on matalan veden aikaan yksi Porin kivoimmista lintupaikoista jossa on myös paljon lintuja. Itse Kaarluodon torni jää metsän reunaan ja minusta se on liian kaukana etenkin kahlaajista joista ei pienelläkään väreilyllä saa tornista mitään selvää. Torni olisi aivan mainio mikäli sen joku kuskaisi lähelle rantaa mutta takaisin asiaan.

Paikalla oli runsaasti vesilintuja ja kahlaajia, suokukkoja ainakin 500 paikallista. Paikkaan osui tuuli aika ikävästi ja oli hieman viluistakin mutta pitihän nuo parvet katsoa mikäli jotain löytyisi. Kukkoparvi oli tiiviinä ja hankala tuosta oli erottaa mutta hetken olin näkevinäni jotain erisävyistä kylkeä ja pitempää nokkaa. Parvi levisi ja kurppelo tuli esiin. Muutamia kuviakin tuli vaikka lintu liian kaukana.

Taivaanvuohen kokoluokkaa oleva pitkänokkainen ja juhlapukuisen punakuirikoiraan sävyinen lintu viittaa vahvasti jp kurppeloon.

Paras otos joka tällä kertaa irtosi. Lintu kaukana ja väreilyssä

Lintu olikin tullut takaisin! Laitettiin tiedotukseen Voiton kanssa pikku palaverin jälkeen noin klo 14 että mielestämme kurppelolaji. 

8.5.2025

Lintu oli vielä seuraavana päivänä paikalla ja kävin koettamassa olisiko kuvausonnea.

Eihän tuo lähelle tullut mutta perempia kuvia kuitenkin.

Paikalla ollessani selän takaa kuului kommenttia että "Ompas hieno ja monipuolinen lintupaikka." Katsoin että siinähän on Sami Tuomela hesasta. Sanoin että tämä kurppelo on niinku puolisponde mulle. Johon Sami ettei sinnepäinkään. Jaa, tokaisin. Mun mielestä sä tulit bongaamaan mut mä en. 😀

Tundrakurppelo (Limnodromus scolopaceus) 8.5.2025 Pori Kaarluoto.
Juhlapukuinen kurppelo on yksi hienoimmista kahlaajista. Hyvin samannäköistä rämekurppeloa ei Suomessa ole vieläkään nähty. Tundrakurppelolla pidempi nokka, rinnan sivujen ja kupeiden tummien juovien kärjet valkoiset. Varmin tuntomerkki kuitenkin tulee äänistä joita emme tuolloin kuulleet

Ei erityisen pitkäjalkainen. SKJ näkyy sopivassa kulmassa selvänä.

Kurppelo 9.5.2025. Varsin harvinainen lentokuva suomesta. Kuva Pertti Nieminen, kiitokset. Lennossa näkyy valkoinen sikari sekä vaaleat siiven takareunat. Pyrstökuvion tumman juovituksen pitäisi olla leveämpi kuin vaalea alue. Myös siiven alapuolelta pitäisi löytyä eroja mutta kuvia netistä selatessani tuntomerkit menivät aikalailla rämeen kanssa ristiin. 

Kurppelo kävi välillä myös Preiviikin Kalarannassa ja oli paikalla vielä 12.5.2025. Porin neljäs lintu, kolme edellistä olivat syksyisiä 1kv -lintuja ja löytyivät lietteiltä.