Vihreän Timantin Metsästys 17.-18.10.2024

Otsikon mukaista tirppaa ei vielä ole kovasta yrityksestä huolimatta kohdalle osunut. Pori on kyllä sellaista merenrantapusikkoa että hyvinkin voisi napsahtaa. Suomen mantereen paikoista Pori lieneekin otollisin hippiäisuunilintujen, tulipäähippiäisten, ruskouunilintujen ja etenkin taigauunilintujen löytämiseen. Syksy ei muuten ole niin kivaa mutta näiden pienten vihreiden haeskelu ja kuvaaminen on. Vaikka näiden lajien edustajat eivät juuri paikallaan pysy. Ja jos haluaa lisää haastetta niin käyttää 800mm putkea jolla ei meinaa lintua etsimeen löytää. Mutta kun löytää ja on valoa niin voi tuurilla saada kivoja kuvia.

Tässä mun paras taigauunilintu eli inokuva 28.9.2022. Canon R6, 1/2500s, ISO 1600 800mm f/11. Kerrankin auringossa eikä varjot käy kimppuun.

Tämä taasen edustaa mun parhaita hippiäisuunilintu eli propotretteja 13.10.2022. Aivan POSKETON ISO 32000, 1/1250s, 800mm f/11. Suljinta joutuu pitämään nopeella että edes jostain ruudusta tulee terävähkö. Valovoimainen laatuputki olisi upea omistaa, hinnat vaan pistää nikottelemaan. Sillä on mentävä mikä kassista löytyy.

Ainut mikä näissä lajeissa tökkii on se etten ainakaan minä löydä niitä jos ei jonkinlainen houkuttelu olisi käytössä. Yleensä nämä majailevat puskien pimennoissa tai latvoissa ja ääntelevätkin kitsaasti. 
Eniten on houkutuskäytössä ollut "hässäkkä"-ääni jossa tiaisia, hippiäisiä, inon, sinipyrstön jne. äänet yhtenä metelinä joka houkuttelee pikkulintuja laidasta laitaan. Tai jotain varpuspöllöä joka tulee katsomaan että "ahas! sapuskaa tarjolla!". Toinen mikä toimii on pishing jota olen paljon olen pyörittänyt ja itsekin koettanut suhistaa. Asiaan vihkiytynyt teoskin on olemassa. Pete Dunnen "The art of Pishing" jota myy ainakin amazon.de. 
Tällä olen saanut mm. kolme eri ruskouunilintua esiin ja taksuttamaan, neljäs tuli hässäkällä Jarmo Majurin kanssa viime vuonna. Tietenkin lajin oma kutsuääni tai laulu toimii mutta silloin vaikutus helposti jää vain tiettyyn lajiin. 
Onhan tuo rämpyttely aika turhauttavaa mutta mieluummin katselee lintuja parvissa kuin tyhjiä puskia jos kerran linturetkelle on lähtenyt. Ja jos ei ole lintuja ei siihen auta vaikka soittais Humppa-Veikkoja.
Tällaiset pienet vihreät mielessä velipoika Juha teki parikin retkeä tänä syksynä Laukaalta Poriin eliksiä koettamaan. Kun ei Laukaalla näitä lajeja Tiiran mukaan ole koskaan nähty paitsi taigauunilintuja eli inoja joita löytyy neljä havaintoa.

Lietteillä 8.6.2021. Jussi on melkoinen lintumagneetti. Suhteessa Poriretkien määrään on kivasti löytynyt spondelajeja. Lonkalta muisteltuina mm. ainut porin keräkurmitsa vuoden2021 jälkeen, toinen 2024 niittysuohaukoista, lampiviklo 2019, patagonian/amerikanhaapanaristeymä? 2023, valkoperäsirri 2024 sekä Porin eka mustanmerenlokki 2015.

Eka syysretki tehtiin 4.- 6.10.2024 kun kierreltiin Meri-Porin nurkkia. Jussi löysi tulopäivänä Reposaarelta inon, myöhemmin saatiin yksi vilaus prosta joka ei oikein elikseltä maistunut.

Sannannokalta käytiin vielä 6.10. bongaamassa Jussille nokisorsa. Tuon päivän jälkeen ei lintua ainakaan Tiirasta enää löytynytkään.
Toinen reissu 17.-18.10. olikin vallan antoisa. 17.10. oli kova tuuli ja kun on kova tuuli niin Meri-Porissa se on vielä kovempi. Ei muuta voinut kuin hakea suojapaikkoja joissa toivoo että joku lintu viihtyisi ja kuulisi edes jotain.

Nuolen osoittamassa paikassa Reposaaren sahan piipusta vähän etelään oli hyvä mesta.

 

Kurvattiin paikalle ja laitettiin hässäkkä soimaan. Olipa hiljaista. 

Yllättävää kyllä, puskassa näkyi liikettä ja hyvännäköinen silmäkulmajuova vilahti. Lintu tuli näkyviin vähän paremmin, näytti varsin haalealta, etumainen siipijuova oli ihan nökö ja jalat näyttivät tummilta.

"Jussi, seuraa tota lintua tossa vasemmalla, se vois olla kashmiri, koitan ottaa kuvia!" Jussi kuittasi ja alkoi hakea lintua. Kohta tokaisi että "tällä on vaalea yläperä!" Mitä? Ei tuo ainakaan pro ollu minkä äsken näin. Kohta kuului että näitä vihreitä onkin kaksi! No niin!

Yllä olevat kuvat tuli napattua. Aika harmaaksi jäi mutta mielestäni linnusta oli nähtävissä niin paljon tuntomerkkejä että sen on pakko olla humei. Sanoin Jussille että nyt tuli kashmiri, se on varma ja heitettiin yläfemmat. SKJ ja siipijuovat vaaleita joissa ei näy keltaista, etumainen siipijuova pelkkä pilkku, lintu on haalea ja tuhnuisen näköinen, tummat jalat ja nokka. Vielä kun Jussi soitti Lintuoppaan digiversiosta kutsuääntä ja lintu vastasi samalla äänellä jotenkin että "tsivi" tai "tsivu" niin tuli ihan hyvä fiilis. Samainen teos kuvailee kutsuääntä sanoilla "dsueeess" tai "dseewo". Tiedä sitten miten sanoilla pitäisi kuvata.

Seuraavana aamuna istuin aamupaskalla kun kännykkään tuli viesti että tuo sun lintusi taitaakin olla harmaa ino. Aamutoimitus katkesi kuin seinään eikä ollut enää lainkaan hyvä fiilis. En tuohon oikein muuta pystynyt kommentoimaan kuin sen että minusta linnussa oli liikaa humein tuntomerkkejä. Humein äänikin kuultiin mutta inon ääntä ei kertaakaan.

Canon R6-kamerassa on pikku probleemi valkotasapainon kanssa huonoissa pusikko-olosuhteissa. Mikäli asetus on auto eli AWB niin kamera ei ainakaan 800mm f/11 linssillä osaa mukautua vähävaloisiin olosuhteisiin vaan kadottaa värejä oikein lahjakkaasti. Pitäis aina muistaa laittaa pilvi-asetukseen kun varjoissa yrittää kuvata. 

Olihan tuo lintu harmahtava ihan livenäkin ja tuo asetus-juttu korostaa harmautta koska oli auto-asennossa. No ni, taas tuli kuvia jotka ei ole tarpeeksi hyviä. Ja taas piti katsella millaisia kashmirikuvia Tiirasta Porista löytyy. No vimpan päälle kuvat Porista aika kortilla.

Tämmöisen bongasin Reposaaresta 17.10.2022. Olisko tässä sävyt kohdallaan?

Piti palata takaisin uusien kuvien pariin ja koettaa löytää parempia. Otoksia löytyi mutta pahassa vastavalossa. Joutui oikein miettimään kumpi nyt kuvassa onkaan, humei vai tuo hippiäisuunilintu joka ei ollut lajinomaisen kontrastikas eikä erityisen värikylläinen tapaus.

Tässä tuo pro vastavalokuvassa. Linnusta löytyy väriä, silmän edessä laaja SKJ jossa keltaista. Lintu muuten enempi inoa muistuttava.

Kunnon päälakijuova löytyi kyllä.

Tässä tuo humei vastavalossa, olisko tässä enemmän buffisävyjä?

No, onneksi myös useampi vakavasti otettava orni näki ja kuuli linnun myöhemmin.

Kai tuosta kupongin uskaltaa rustailla vaikka ei koskaan tiedä mitä arpa tuo tullessaan.

Ollaankos me kovin erinäköisiä? Vasemmalla humei 16.10.2022 Reposaari (Jarmo Majuri) ja oikealla 17.10.2024 lintu.

Seuraavana päivänä eli 18.10. jatkettiin Jussin kanssa retkuilua. Tahkoluodon kylällä on kiva pieni tienpätkä jossa tulee syksyisin linturetkillä poikettua.

Nuolen osoittamasta kohdasta saatiin kaksi prota liikkeelle. Soittelin lajin laulua joka niitä kiinnostaa näin syksyisinkin. Linnut tykkäsivät kovasti ja varsinkin Timo Reunala joka sattui paikalle katseli mielissään kaksikkoa kivalta etäisyydeltä.

18.10.2024 Tahkoluoto kylä.

Samalta päivältä pari tiltalttikuvaa jotka ainakin etäisesti muistuttivat trististä. Ääntä en ainakaan minä kuullut.

Lopuksi pikku humeitapaus 5.11.2016. Ja kun meikäläinen kyseessä niin taas tökkii:

Oltiin pikku porukalla Säpissä retkellä kun Peräkulman paikkeilla nähtiin Marko Dahlmanin kanssa avoimesti koivun oksalla kököttävä kashmirinuunilintu. Markokin totesi että varmana näytti humeilta. Joka putosi alas kasvillisuuteen eikä noussut takaisin näkyville. 

Alettiin paikkaa piirittämään, soiteltiin atrappia ja alkoihan kuulumaan humein kutsua muistuttavaa olisko vaikka "tsivi"-ääntä. Lintu vilahti ruovikossa ja Tuomas Ketonen sai muutaman kuvan. Jossa oli tiltaltti. Eikä humeista enää jälkeäkään. Muistaakseni tuolloin puhuttiin jostain svilu-tiltaltista, lienee nykyään hily/hihku -tiltaltti joka ei nimityksensä mukaiselta mun korvaani kuulosta.

 

Marko Dahlman on jälleen porilaistunut. Kiva, näkee edes joskus.
Tässä törmäiltiin 29.8.2024 Surffirannalla jossa Marko heitti seuraavan mietelauseen:
"Kohta tulee 50 vuotta lintuharrastusta täyteen.
Jos olisin 50 vuotta pelannut sulkapalloa olisin siinä aika hyvä".