Sponde poripointsitrio

Kova yöpakkanen oli taas vaihtunut kirkkaaseen päivään ja lämpötila nollan vaiheille. Ennen iltavuoroa oli pari tuntia aikaa, siksi 15.3. Rantasen Izmon Vuolteelta löytämiä peltopyitä hakemaan. Perdixin olin viimeksi nähnyt Porissa 2.1.2012 joten kyllä kiinnosti. Laji on Porissa käynyt niin vähäiseksi että tammikuun 2012 jälkeen Porista löytyy Tiirasta vain kaksi havaintoa.

Ajelin Vuolteentielle puolen päivän paikkeilla eikä kanasia näkynyt huolellisesta haravoinnista huolimatta. Autollinen pyyetsijöitäkin paineli ohi eikä heilläkään natsannut. Aattelin ettei heti anneta periksi, nappasin kameran kaulaan ja lähdin tarpomaan ojanvierustaa josvaikka saisin pyyt pöläytettyä. Pian löytyikin kieppejä muttei lintuja.

Ymmärrän jäljistä yhtä paljon kuin lehmä latinasta mutta näissä kuopissa lienee peltopyy kuoputellut ja jatkanut matkaansa maha lunta viistäen.

Ainoat elolliset jotka kahlaamalla sain pöläytettyä liikkeelle.

Pari poikkiojaa tuli jo ylitettyä ilman tulosta, alkoi ottamaan pattiin ja suuntasin takaisin tielle. Alle 500 metriä ennen autoa tuli katseltua "plotalla" (tosin silmälasien läpi) pellolle jossa näkyi pari pikkulintua. Kai ne on cardueeliksia, tosin näyttivät hiukka isoilta ja hidasliikkeisiltä. Tarkensin kameralla ja voi jehna! Nehän on ermoja! Vieläpä kolme kipaletta! Sendari oli kerrankin palkinnut lumessa rämpijän!

Räppäsin muutaman kuvan ja ajattelin että nyt on hyvä sauma saada kunnon kuvia rauhallisen oloisista hienoista tunturikiuruista. Kovin teki mieli lähestyä mutta mutta... Nää saattaisivat kiinnostaa muitakin. Mitä jos lähden hiippailemaan ja ne lentävät keskelle aukeeta jonne ei näe kuin kahlaamalla pari kilsaa lumessa? Siispä laitoin tiedotukseen viestin ja siirryin takaisin Vuolteentielle.

Porinpinnani nro 256 ja sponde nro 247. Tunturikiuru 16.3. Pori Vuoltee. Kuvista tulin siihen tulokseen että paikalla on yksi melkein jp koiras ja kaksi talvipukuista joista en tarkemmin edes veikkaa.

Autolla hokasin että olin ilmoittanut pelkän Vuolteentien S-puolen ja tiehän menee melkein poikki koko Pinomäen aukean eikä tiellä ole numeroita. Piti tarkentaa että paikka on 8-tien puolelta 800 metriä ja että tiellä on vielä ajokieltokin. Näin talviaikaan ei tiellä ajelu tosin sen kuntoa huononna, siksi olin sinne autolla uskaltautunut, myönnän.

Tässä on käsittääkseni talvipukuinen lintu. Olisko koiras kun tuo musta menee poskelle yli silmän? Joku tukiin perehtynyt voisi tietää?

Fiilis oli komia, pitkästä aikaa löytyi jotain parempata ihan spondesti. Soittelin myös peltopyidenlöytäjä Izmolle Luvialle ja sanoin että hyppääs pyörän selkään, olis ekopojoa tarjolla.
Fiilis vaan parani kun jatkoin putkella tiirailua ja peltopyytkin löytyivät kaukaa vähälumisesta "oras"pellosta. Käppäilin siedettävälle etäisyydelle pyistä mutta mitä mitä? Eivät näy enää missään! Lentoon eivät ainakaan nousseet, siispä maa heidät nieli!

Onhan se niin että sponde havis on harrastuksen suola. Tämä tuli tosi hyvään rakoon keskelle kaikkea hiljaisuutta. Taas jaksaa taapertaa jonkin aikaa ja kuvitella että "kohta Se tulee".

17.3.2013
Tänään oli taas muutama tunti aikaa ulkoilulle ennen hommia. Suuntasin Vuolteelle tarkoituksena hiippailla kuvausetäisyydelle tunturikiuruista mikäli vielä paikalla olisivat. Trio majailikin samoilla jalansijoilla jonne ne edellisenä päivänä olivat jääneet.

Pellon reunassa oli väijyssä kymmenisen henkeä ja eikun joukkoon. Popula harveni ja paikalle jäivät vielä Eino Korsi ja Alamäen Jari Raumalta sekä Esaman Jaska. Paikka hiljeni ja kiurutkin olivat nätisti joten kävin kokeilemassa sietävätkö kiurut lähentymistä. Kakskytäviismetriä oli etäisyys kun linnut lähtivät kävelemään joten siihen oli tyytyminen.

Tunturikiurulla on komia kynsivarustus. Linnun ikä ja sukupuoli tähän aikaan vuodesta on senverran komplikatoorinen kysymys että jääköön sen määrittäminen lintumiehille.