Väsähtänyt kurppa

Kovan etelätuulen myötä piti Lietteet käydä katsastamassa josko vastatuuli olisi tipauttanut jotain mielenkiinnostavaa. Kova tuuli tai rankkasade nimittäin ovat niitä parhaita rannan lintukelejä vaikka eivät havainnoinnin kannalta kovin nautittavia olekaan.

Heti polun loputtua metsänreunasta ennen niittyä pölähti kurppa muutaman metrin ja jäi paikoilleen.

Olin näkevinäni pyrstössä valkoista vilahtavan mutta ihan sama mikä kurppa koska mulla ei kurppakuvia ole ja näytti siltä että kohta olis. 

Lintu vaikutti umpiväsyneeltä muutolta pudonneelta eikä se muuta viitsinyt kuin kävellä hiukan sivumpaan. Musta tuntui että sen voisi vaikka juosta kiinni mutta mikäs siinä, kurppa näytti muuuten olevan kunnossa joten otetaan kerrankin kurppakuvia kun on tarjolla.

Vatsapuoli näytti alas asti kovin heinäkurppamaiselta kuvioinnilta eikä nokkakaan ollut suhteessa niin kauhee kanuuna kuin taivaanvuohella.

Kurpalla on laaja näkösektori, selitys näkyy tässä.

Aika pian lintu kuitenkin kyllästyi ja lähti kävelemään, otti pienen pyrähdyksen, lennähti metsän reunaan ja jäi paikalleen huilaamaan. 

Olkoon siellä aattelin ja aloin katsella kamerasta mistä lajista oikein oli kysymys.

Katsoin paria lentokuvaa ja eka joka tuli esiin oli tämä.

Lintuopas kouraan ja pyrstö olikin aivan samanlainen kuin oppaaseen piirretyllä taivaanvuohella. Vai niin, ei se mitään, ei mulla ole pässikuviakaan.

Tosin selvä siipijuova viittasi heinäkurppaan.

Kotona katselin kuvia lisää ja tää tuli esiin. No onhan se heinäkurppa! 

Nuori yksilö jolla valkoisen osuus pyrstössä on selkeästi vähäisempi kuin vanhalla.

Heinäkurppa (Gallinago media) 16.9.2013 Pori Yyteri lietteet.

Suomessa säännöllinen harhailija etenkin syksyisin. Pesijänä harvinaisuus.

Tuntomerkkkeinä istuvalla linnulla nokka, alas asti kuvioitu vatsapuoli 

sekä siiven peitinhöyhenten vaaleat kärjet jotka tässä heikosti näkyvissä.

Käytin vielä Mäkelän Petterillä kuvaa joka vinkkasi että ohut ohjas nokan ja silmän välillä 

on myös hyvä heinäkurpan tuntomerkki