Vihreän Timantin Metsästys 17.-18.10.2024

Otsikon mukaista tirppaa ei vielä ole kovasta yrityksestä huolimatta kohdalle osunut. Pori on kyllä sellaista merenrantapusikkoa että hyvinkin voisi napsahtaa. Suomen mantereen paikoista Pori lieneekin otollisin hippiäisuunilintujen, tulipäähippiäisten, ruskouunilintujen ja etenkin taigauunilintujen löytämiseen. Syksy ei muuten ole niin kivaa mutta näiden pienten vihreiden haeskelu ja kuvaaminen on. Vaikka näiden lajien edustajat eivät juuri paikallaan pysy. Ja jos haluaa lisää haastetta niin käyttää 800mm putkea jolla ei meinaa lintua etsimeen löytää. Mutta kun löytää ja on valoa niin voi tuurilla saada kivoja kuvia.

Tässä mun paras taigauunilintu eli inokuva 28.9.2022. Canon R6, 1/2500s, ISO 1600 800mm f/11. Kerrankin auringossa eikä varjot käy kimppuun.

Tämä taasen edustaa mun parhaita hippiäisuunilintu eli propotretteja 13.10.2022. Aivan POSKETON ISO 32000, 1/1250s, 800mm f/11. Suljinta joutuu pitämään nopeella että edes jostain ruudusta tulee terävähkö. Valovoimainen laatuputki olisi upea omistaa, hinnat vaan pistää nikottelemaan. Sillä on mentävä mikä kassista löytyy.

Ainut mikä näissä lajeissa tökkii on se etten ainakaan minä löydä niitä jos ei jonkinlainen houkuttelu olisi käytössä. Yleensä nämä majailevat puskien pimennoissa tai latvoissa ja ääntelevätkin kitsaasti. 
Eniten on houkutuskäytössä ollut "hässäkkä"-ääni jossa tiaisia, hippiäisiä, inon, sinipyrstön jne. äänet yhtenä metelinä joka houkuttelee pikkulintuja laidasta laitaan. Tai jotain varpuspöllöä joka tulee katsomaan että "ahas! sapuskaa tarjolla!". Toinen mikä toimii on pishing jota olen paljon olen pyörittänyt ja itsekin koettanut suhistaa. Asiaan vihkiytynyt teoskin on olemassa. Pete Dunnen "The art of Pishing" jota myy ainakin amazon.de. 
Tällä olen saanut mm. kolme eri ruskouunilintua esiin ja taksuttamaan, neljäs tuli hässäkällä Jarmo Majurin kanssa viime vuonna. Tietenkin lajin oma kutsuääni tai laulu toimii mutta silloin vaikutus helposti jää vain tiettyyn lajiin. 
Onhan tuo rämpyttely aika turhauttavaa mutta mieluummin katselee lintuja parvissa kuin tyhjiä puskia jos kerran linturetkelle on lähtenyt. Ja jos ei ole lintuja ei siihen auta vaikka soittais Humppa-Veikkoja.
Tällaiset pienet vihreät mielessä velipoika Juha teki parikin retkeä tänä syksynä Laukaalta Poriin eliksiä koettamaan. Kun ei Laukaalla näitä lajeja Tiiran mukaan ole koskaan nähty paitsi taigauunilintuja eli inoja joita löytyy neljä havaintoa.

Lietteillä 8.6.2021. Jussi on melkoinen lintumagneetti. Suhteessa Poriretkien määrään on kivasti löytynyt spondelajeja. Lonkalta muisteltuina mm. ainut porin keräkurmitsa vuoden2021 jälkeen, toinen 2024 niittysuohaukoista, lampiviklo 2019, patagonian/amerikanhaapanaristeymä? 2023, valkoperäsirri 2024 sekä Porin eka mustanmerenlokki 2015.

Eka syysretki tehtiin 4.- 6.10.2024 kun kierreltiin Meri-Porin nurkkia. Jussi löysi tulopäivänä Reposaarelta inon, myöhemmin saatiin yksi vilaus prosta joka ei oikein elikseltä maistunut.

Sannannokalta käytiin vielä 6.10. bongaamassa Jussille nokisorsa. Tuon päivän jälkeen ei lintua ainakaan Tiirasta enää löytynytkään.
Toinen reissu 17.-18.10. olikin vallan antoisa. 17.10. oli kova tuuli ja kun on kova tuuli niin Meri-Porissa se on vielä kovempi. Ei muuta voinut kuin hakea suojapaikkoja joissa toivoo että joku lintu viihtyisi ja kuulisi edes jotain.

Nuolen osoittamassa paikassa Reposaaren sahan piipusta vähän etelään oli hyvä mesta.

 

Kurvattiin paikalle ja laitettiin hässäkkä soimaan. Olipa hiljaista. 

Yllättävää kyllä, puskassa näkyi liikettä ja hyvännäköinen silmäkulmajuova vilahti. Lintu tuli näkyviin vähän paremmin, näytti varsin haalealta, etumainen siipijuova oli ihan nökö ja jalat näyttivät tummilta.

"Jussi, seuraa tota lintua tossa vasemmalla, se vois olla kashmiri, koitan ottaa kuvia!" Jussi kuittasi ja alkoi hakea lintua. Kohta tokaisi että "tällä on vaalea yläperä!" Mitä? Ei tuo ainakaan pro ollu minkä äsken näin. Kohta kuului että näitä vihreitä onkin kaksi! No niin!

Yllä olevat kuvat tuli napattua. Aika harmaaksi jäi mutta mielestäni linnusta oli nähtävissä niin paljon tuntomerkkejä että sen on pakko olla humei. Sanoin Jussille että nyt tuli kashmiri, se on varma ja heitettiin yläfemmat. SKJ ja siipijuovat vaaleita joissa ei näy keltaista, etumainen siipijuova pelkkä pilkku, lintu on haalea ja tuhnuisen näköinen, tummat jalat ja nokka. Vielä kun Jussi soitti Lintuoppaan digiversiosta kutsuääntä ja lintu vastasi samalla äänellä jotenkin että "tsivi" tai "tsivu" niin tuli ihan hyvä fiilis. Samainen teos kuvailee kutsuääntä sanoilla "dsueeess" tai "dseewo". Tiedä sitten miten sanoilla pitäisi kuvata.

Seuraavana aamuna istuin aamupaskalla kun kännykkään tuli viesti että tuo sun lintusi taitaakin olla harmaa ino. Aamutoimitus katkesi kuin seinään eikä ollut enää lainkaan hyvä fiilis. En tuohon oikein muuta pystynyt kommentoimaan kuin sen että minusta linnussa oli liikaa humein tuntomerkkejä. Humein äänikin kuultiin mutta inon ääntä ei kertaakaan.

Canon R6-kamerassa on pikku probleemi valkotasapainon kanssa huonoissa pusikko-olosuhteissa. Mikäli asetus on auto eli AWB niin kamera ei ainakaan 800mm f/11 linssillä osaa mukautua vähävaloisiin olosuhteisiin vaan kadottaa värejä oikein lahjakkaasti. Pitäis aina muistaa laittaa pilvi-asetukseen kun varjoissa yrittää kuvata. 

Olihan tuo lintu harmahtava ihan livenäkin ja tuo asetus-juttu korostaa harmautta koska oli auto-asennossa. No ni, taas tuli kuvia jotka ei ole tarpeeksi hyviä. Ja taas piti katsella millaisia kashmirikuvia Tiirasta Porista löytyy. No vimpan päälle kuvat Porista aika kortilla.

Tämmöisen bongasin Reposaaresta 17.10.2022. Olisko tässä sävyt kohdallaan?

Piti palata takaisin uusien kuvien pariin ja koettaa löytää parempia. Otoksia löytyi mutta pahassa vastavalossa. Joutui oikein miettimään kumpi nyt kuvassa onkaan, humei vai tuo hippiäisuunilintu joka ei ollut lajinomaisen kontrastikas eikä erityisen värikylläinen tapaus.

Tässä tuo pro vastavalokuvassa. Linnusta löytyy väriä, silmän edessä laaja SKJ jossa keltaista. Lintu muuten enempi inoa muistuttava.

Kunnon päälakijuova löytyi kyllä.

Tässä tuo humei vastavalossa, olisko tässä enemmän buffisävyjä?

No, onneksi myös useampi vakavasti otettava orni näki ja kuuli linnun myöhemmin.

Kai tuosta kupongin uskaltaa rustailla vaikka ei koskaan tiedä mitä arpa tuo tullessaan.

Ollaankos me kovin erinäköisiä? Vasemmalla humei 16.10.2022 Reposaari (Jarmo Majuri) ja oikealla 17.10.2024 lintu.

Seuraavana päivänä eli 18.10. jatkettiin Jussin kanssa retkuilua. Tahkoluodon kylällä on kiva pieni tienpätkä jossa tulee syksyisin linturetkillä poikettua.

Nuolen osoittamasta kohdasta saatiin kaksi prota liikkeelle. Soittelin lajin laulua joka niitä kiinnostaa näin syksyisinkin. Linnut tykkäsivät kovasti ja varsinkin Timo Reunala joka sattui paikalle katseli mielissään kaksikkoa kivalta etäisyydeltä.

18.10.2024 Tahkoluoto kylä.

Samalta päivältä pari tiltalttikuvaa jotka ainakin etäisesti muistuttivat trististä. Ääntä en ainakaan minä kuullut.

Lopuksi pikku humeitapaus 5.11.2016. Ja kun meikäläinen kyseessä niin taas tökkii:

Oltiin pikku porukalla Säpissä retkellä kun Peräkulman paikkeilla nähtiin Marko Dahlmanin kanssa avoimesti koivun oksalla kököttävä kashmirinuunilintu. Markokin totesi että varmana näytti humeilta. Joka putosi alas kasvillisuuteen eikä noussut takaisin näkyville. 

Alettiin paikkaa piirittämään, soiteltiin atrappia ja alkoihan kuulumaan humein kutsua muistuttavaa olisko vaikka "tsivi"-ääntä. Lintu vilahti ruovikossa ja Tuomas Ketonen sai muutaman kuvan. Jossa oli tiltaltti. Eikä humeista enää jälkeäkään. Muistaakseni tuolloin puhuttiin jostain svilu-tiltaltista, lienee nykyään hily/hihku -tiltaltti joka ei nimityksensä mukaiselta mun korvaani kuulosta.

 

Marko Dahlman on jälleen porilaistunut. Kiva, näkee edes joskus.
Tässä törmäiltiin 29.8.2024 Surffirannalla jossa Marko heitti seuraavan mietelauseen:
"Kohta tulee 50 vuotta lintuharrastusta täyteen.
Jos olisin 50 vuotta pelannut sulkapalloa olisin siinä aika hyvä".

The Särkkä 17.7.2024

Lintuharrastuksessa koukuttaa se että edes joskus tapahtuu tai näkyy jotain mielenkiintoista ja sykettä nostavaa. Vaikka linnuista ei mitään ymmärtäisikään. Mikä parasta, lajia voi  harrastaa tältäkin pohjalta joten Huru-ukko Kokosukeltaja is back! 

Vanhan blogin https://kokosukeltaja.blogspot.com/ muokkaus meni 10 vuoden paussin jälkeen henkilölle nimeltään "unknown" enkä enää tuota pysty päivittämään. Siksi uutta kehiin! 

Jaakko Esaman kanssa ollaan Konepajanrannassa Porissa tiirailtu lokkeja odotellen että kohta SE tulee. Ei oo tullu. SEN sijaan tuli juttua eräänä päivänä että josko alkaisin vaihteeksi kirjoitella blogia. Uusi nimi pitäisi keksiä johon Jaska että laita "Sannnannokalta Tuulee". Vallan mainiota. Kiitti Jaskalle!

Karttaa kun katsoo niin löytyyhän tuo Ulkonokkakin Sannannokan vierestä. Ties millainen raripuhuri alkaa puhaltamaan. Siikajoen vertaista ei kyllä löydy. Edes tarinoista.

Blogin kirjoitteluun piti palata oikein malliesimerkin kera: kuinka havainto voidaankin sotkea ja monella eri tapaa. Eli: 

Olimme ehtoopuolella 17.7.2024 porukalla Juha Fagerdahl, Jarmo Majuri, velipoika Juha Mäkelä ja meikäläinen Sannannokan tornissa, missäs muualla?

Vasemmalta Jarmo Majuri, velipoika Juha Mäkelä sekä Juha Fagerdahl, uudehko bongariliittolainen joka omaa bongaritunnuksen fagju. Liitosta löytyy myös fagmi eli Mischa Fager joka ei muuten tähän juttuun liity.

Kahlaajilla oli kova muutto päällä, lintuja tuli ja meni. Suosirrejä ynnättiin kolmen tunnin aikana yli 400 vaikka meriveden pinta +9cm ja vain muutama lietesärkkä näkyvissä.

Jutun päänäyttämönä toimi tornista noin 200 metrin päässä sijainnut pieni särkkä joka välillä pakkautui täyteen nuolihaukan aiheuttaman paniikin jälkeen.

The Särkkä nuolihaukkavierailun jälkeen

Noin klo 20 tuo särkkä taas tyhjeni ja paikalle jäi pari sirriä sätkimään. Toinen pisti vaaleavatsaisena ja muuten harmaana silmään, tuohan vaati tarkempaa tarkastelua. Nimittäin vaaleavatsaiset harmaat sirrit ovat tähän aikaan kortilla! Noin suosirrin kokoisella sirrillä oli mustat jalat ja nokka, vaalea alapuoli, harmaa rinta, pää ja selkä. Nokka oli lyhyempi kuin suosirrillä, SKJ erottui, rinnan harmaan raja ei ollut selvärajainen sekä rinnassa ja kyljissä näkyi heikkoa viirutusta. Hihkaisin kavereille että ottakaas tuo kahlaaja putkeen, koetan ottaa kuvia! Tässä vaiheessa särkälle oli jo laskeutunut parvi ja paikalla 33 kahlaajaa.

Jarmo luetteli tuntomerkkejä ja edellisten lisäksi totesi käsisiipien menevän yli pyrstön ja SKJ:n erottuvan pitkänä. Katselin kuvia kamerasta ja näytti olevan melkoista kökköä. Mulla on Canon R6, 800mm f11 halpisputki ja 2xextenderi jota päätin taas kokeilla. Eihän valo tuossa tilanteessa riittänyt ensinkään. Jatke pois ja lisää kuvia. 

1600mm 2xjatkeella meni toivottomaksi puuroksi.

Odottelin parven lentoon lähtöä koska mielessä välkkyi lajipari eskimo/valkoperäsirri. Mikäli peräsirri olisi kyseessä saattaisi lajin valkoinen yläperä päästä hyvinkin kuvaan.

Vasemmalta suo-, pikku-, lapin-, pulmus-, kuovi-, valkoperä- sekä eskimosirrin yläperät.

Suosirrin kokoluokkaa olevista kahlaajista vain kuovisirrillä ja valkoperäsirrillä on valkoinen yläperä. No, pitkäkoipisirrilläkin on, mutta se löytyykin jo porinpinnoista eikä särkällä semmoista ollut. Kaikilla muilla tundrasirrit ja amerikansirrit mukaan lukien on pyrstön keskellä tumma juova joka lentokuvissa sopivassa kulmassa suorastaan loistaa. Lapinsirrin pyrstöä on useinkin tullut tuijotettua koska laji pitkänomaisena voi muistuttaa raria mutta valkoiset pyrstönreunat näkyvät lennossa valitettavankin silmiinpistävästi.

No lähtihän parvi lentoon. Majuri ja Fagerdahl hihkaisivat yhtä aikaa että valkoinen yläperä! Valkoperäsirri! Parvi koukkasi ja laskeutui takaisin pikkusärkälle. Keskusteltiin hetkonen ja päätettiin laittaa häly johon kirjattiin että "ad p, putkella nähty valkoinen yläperä hyvin". Kotvan kuluttua parvi nousi takaisin ilmaan ja jatkoi NW. Parvesta putosi seuraavalle särkälle yksi kahlaaja jolla oli vaalea alapuoli ja harmaa rinta ja selkä. Jatkoin kuvaamista, etenkin koska tämä särkkä oli muutaman metrin lähempänä. Lintu steppaili lokkien seassa vähän aikaa ja otti ja lähti etelään. Kuvat linnusta alla. 

Perhana! Mitä tapahtui? Tämä lintu on pulmussirri totesin kun katselin viimeisiä kuvia. Noin leveä siipijuova tummalla siivellä ja yläperässäkin näkyy tummaa juovaa. Mistä tämä pulmunen tähän pelmahti? Kukaan ei ollut sitä parvesta havainnut. Tulipa päästettyä muutama ärräpää tähän väliin. Selailin kuvia ja totesin että puolen tunnin aikana tuli otettua 450 toinen toistaan paskempaa kuvaa. Kello lähentelee yhdeksää. 

En mitenkään ehdi tässä tornissa katsomaan kuvia tarkemmin, se pitää koettaa tietokoneen näytöltä. Viimeiset kuvat jotka tukisivat havaintoa ovat nyt pulmussirristä. Mitäs tehdään? Periaate "No picture No bird" nousi mulla pintaan ja peruin peräsirrihälyn ja laitoin että lintu oli pulmussirri, valitettavasti. Pimeä alkoi laskeutua enkä pitänyt suotavana että aamulla jotkut tulevat bongaamaan pulmussirriä. Parvikin oli poistunut jonnekin eikä sitä oltu tuon viimeisen linnun jälkeen seurattu.

Kotiin päästyä aloin selata kuvia. Jumankekka! Alla oleva kuva löytyi.

Siinähän se! Peräsirrin yläperä tummalla kärkivyöllä.

Poijaat olivat sittenkin nähneet oikein. Pyysin myöhemmin anteeksi kavereilta että olin torpannut sen mitä he olivat putkilla havainneet. Valitettavasti ainakaan vielä en omista kamerasysteemejä millä pääsisin kaukoputkietäisyyksien kuvatasolle. Mutta tämä homma alkaakin tuntua selvältä. Vielä kun Majuri pystyi näkemään että siipien kärjet menivät yli pyrstön. Näin on sirreistä vain lajiparilla eskimo/valkoperäsirri. Eikä eskimolla ole valkoista yläperää. Valitettavasti kaikki profiilikuvat linnusta jäivät tasolle luokaton.

Profiilikuvasta oikealla näkyy myös se että särkällä oli yksi jp kuovisirri.

Parvessa oli 33 lintua, 29 suosirriä, pikkusirri, kuovisirri, pulmussirri sekä peräsirri. Kuvista vasemmalla on tuo kuovi ja oikealla nuoli osoittaa pulmussirriin joka oli parvessa koko havainnointiajan eli puolisen tuntia.

No niin, sitten tuli ongelma kuovisirrin kanssa. Kuinka on osoitettavissa mikä yläperä kuuluu millekin? Löytyi kuva jossa kummatkin linnut näkyivät:

Vasemmalla kuovisirri, pitkät jalat näkyvät pyrstön jatkeena ja oikealla peräsirri.

Vasemmalla ympäröidyn linnun siipi näyttää pidemmältä kuin oikealla. Tapani Liljalta lainatun kirjallisuuden perusteella "Shorebirds" (1986) ja "The Birds of the Western Palearctic" (1983) kuovisirrin siiven pituus (125-139mm) on sentin pitempi kuin valkoperäsirrillä (118-129mm) joka on hieman enemmän kuin suosirrillä (105-125mm) jolla pituus pesimäalueiden mukaan vaihtelee eniten. Näinollen pisin siipi näistä kuuluu kuovisirrille.

Jotenkin tähän tapaan asiaan vihkiytyneet mittaavat siiven pituutta.

Tulipa sitten tehtyä RK-kaavakekin. Joka jäi ilmeisen puutteelliseksi koska tuli bumerangina että kolahti. RK-palautteessa mainittiin dokumenttien laadun vaatimaton taso sekä sanallisesta osuudesta puuttuneet yläpuolen kuvioinnin sekä ruumiin muodon kuvaus. 

No, dokut oli kyllä vaatimattomia, tosin etäisyys ja olosuhde huomioiden oli aika hyvä suoritus että tuli edes jotain kuten Tapani Liljakin kommentoi kun tornista eräänä päivänä The Särkkää katseltiin.

Yläpuolen kuviointiin keskittyminen minulla ei edes juolahtanut mieleen. Hämmästelin vain että kovin on harmaankirjava eikä silmiinpistäviä kuvioita  näkynyt. Mitä tuli muodon kuvaukseen liitteenä oli profiilikuva sekä yllä luetellut maininnat enkä tuota sirriä sen paremmin osaa sanallisesti kuvailla. 

Ehkä sana "pitkänomaisuus" jäi pois, mutta maininta siitä että sirrillä siipien kärki meni yli pyrstön rajaa jo pois kaikki muut paitsi perä/eskimosirrin. Olen sitä mieltä, että suosirrin kokoinen sirri jolla vaalea alapuoli ja harmaasävyinen yläpuoli sekä valkoinen yläperä suosirriä lyhyemmällä nokalla 17.7. Suomessa on valkoperäsirri.

Suolaa haavoihin tuli Itävallasta 2.8.2024. Siellä nimittäin nähtiin valkoperäsirri kaksi viikkoa Porin linnun jälkeen.

Porin lintu keskelle leikattuna. Saattaapi hyvinkin olla sama lintu. Käsisiiven siipijuovakin näyttää näissä kummissakin huonoissa kuvissa samantyyppisiseltä. Itävallan linnun löysi Linus Jerabek.

Itävallan lintu ja Porin lintu keskellä taustalla. Kummastakaan ei häävejä profiilikuvia.

Pakko oli jästipäänä nassuttaa RK:n päätöksestä. Vastauksena sain mm. että "Tällaisten lajien kuvauksen ja/tai dokumentaation tulee olla huippuluokkaa ja sopia täydellisesti kyseiseen lajiin". En tänä päivänä tiedä mitä oleellista peräsirrin sanallisesta kuvauksestani jäi uupumaan, ehkä toivoisin RK-kaavakkeeseen kohtia jotka ohjaisivat kaavakkeen täyttöön siten ettei havainnolle olennainen seikka jäisi mainitsematta. 

Suoraan sanottuna en sirrien yksittäisten peitinhöyhenten keskustojen tai reunojen värisävyihin tai muotoihin ole määritysperusteena kertaakaan joutunut keskittymään.  Toisin kuin esim. lokeilla joiden tunnistaminen vaatii peittareihin perehtymistä. Tietysti joku näppärä tähän tokaisee että nuorta rusokaulasirriä ei sitten erota kuin harmaista peittareista. Juu. Silloin tarvitaankin sitä huippuluokan dokumenttia. 
Huippuluokan dokumentaatiota sirristä ei lintutornista saa kuin vahingossa. Eikä silloinkaan? Jos sellaista vaaditaan pitää aina vetää saappaat jalkaan ja kahlata paikoissa joissa se on sallittua jotta lintuja pääsee lähestymään. Mutta lienee kuitenkin niin että riippuu havainnoitsijasta kuinka huippulaatuista dokumenttia kulloinkin vaaditaan.

Mitä tulee peräsirridokumentaation tasoon niin esim. Suomen käsittääkseni yhdeksästä havainnosta vain yhdessä aikaisemmassa eli 21.-22.7.2023 Porin Kuuminaisten havainnossa on kuva yläperästä. Samalla se on ainoa huippuluokan dokumentaatio lajista Suomessa. Kuvia Tiirasta löytyy neljästä havainnosta, ties onko kuvia sitten jossain muualla arkistoissa? Mutta lentokuvaa ei ole kuin yhdestä aikaisemmasta. Joka on kuitenkin oleellinen tuntomerkki.

Ymmärrän toki RK:n kannan. Epävarmoja havainnoitsijoita tornillinen jotka sekoittelevat lajeja, eivät tunnista pulmussirriä ja vielä peruvatkin haviksen. Havista jolle hymähdellään ei passaa komitean hyväksyä, joku taso pitää toki säilyttää.

Mitä me tästä opimme? Ei yhtään mitään. Olen edelleen sitä mieltä että hyvä havis vaatii dokumentaatiota. Silti tässä tapauksessa olisi pitänyt heittää kamera kassiin ja katsoa putkella. Ja kirjata mitä näki. Mieluummin Lintuoppaasta tekstiä kopioimalla. Eikä välittää onko joku pulmussirri jossain kuvassa eikä ainakaan perua havaintoa vaan toimia Elis Raritetin sanoin: "Minkä määritin sen määritin. Ja se määritys pitää". 😁

Tämä juttu piti vuodattaa jotta sain sanottavani sanottua. Jotenkin töpättyä tulee melkein joka kerta jos jonkun kivan löytää, se on ehkä paras tämän jutun opetus.

Ei silti, pinnaa ei saa jos ei sitä ota. Olisitko sinä tämän jutun perusteella sitä mieltä että peräsirri kävi paikalla? Minä olen.

Juhlapukuinen Kurppelo

Olin aamusella ajelulla Meri-Porin suuntaan kun Tiedotukseen kilahti viesti kello 9 että tundrakurppelo Preiviiki Kalaranta. Whatsappiin tuli lisäksi kuva ja lisätietoa että lintu nousi ja lähti pohjoiseen niin pitkälle kuin kaukoputkella näki. Aika kauas.

Ei se mittään. Ajattelin muutenkin poiketa Lietteillä ja suunnistin Sannannokan torniin tönöttämään. Rannassa rajusti punakuireja, varmaan 600 paikallista. En kauheasti laskeskellut, lähinnä yritin löytää suokukon kokoista vähän punakuirin väritystä muistuttavaa pitkänokkaa. Juhlapukuinen kurppelo olisi uusi hieno tuttavuus. Olisihan tuo voinut painella pitkälle pohjoiseen ja kieppaista hyvällä tuurilla takaisin. Ei kyllä tälle rannalle kieppaissut totesin ja ehdotin torniin Vihdistä tulleelle herrasmiehelle että käydäänpä Kaarluodon venevalkaman kärjessä, siellä on hyvä mesta etenkin kun vedenkorkeus oli luokkaa 30 senttiä miinuksella. Kyseiselle Voitto Pajulehdolle suunnitelma sopi, näytin kartasta mihin laittaa autonsa ja siirryttiin Kaarluodon parkkikselle pikkuhiljaa.

Kurppelo oli aamulla nähty sinisen nuolen kohdalla, nyt olin menossa punaisen nuolen paikkeille eli Kaarluodon venevalkaman kärkeen.

Voitto oli jo parkissa ja siitä lähdettiin kävelemään polkua joka menee valkaman jälkeen koivikon läpi rantaan avoimeen paikkaan josta on hyvä näkyvyys. Tämä on matalan veden aikaan yksi Porin kivoimmista lintupaikoista jossa on myös paljon lintuja. Itse Kaarluodon torni jää metsän reunaan ja minusta se on liian kaukana etenkin kahlaajista joista ei pienelläkään väreilyllä saa tornista mitään selvää. Torni olisi aivan mainio mikäli sen joku kuskaisi lähelle rantaa mutta takaisin asiaan.

Paikalla oli runsaasti vesilintuja ja kahlaajia, suokukkoja ainakin 500 paikallista. Paikkaan osui tuuli aika ikävästi ja oli hieman viluistakin mutta pitihän nuo parvet katsoa mikäli jotain löytyisi. Kukkoparvi oli tiiviinä ja hankala tuosta oli erottaa mutta hetken olin näkevinäni jotain erisävyistä kylkeä ja pitempää nokkaa. Parvi levisi ja kurppelo tuli esiin. Muutamia kuviakin tuli vaikka lintu liian kaukana.

Taivaanvuohen kokoluokkaa oleva pitkänokkainen ja juhlapukuisen punakuirikoiraan sävyinen lintu viittaa vahvasti jp kurppeloon.

Paras otos joka tällä kertaa irtosi. Lintu kaukana ja väreilyssä

Lintu olikin tullut takaisin! Laitettiin tiedotukseen Voiton kanssa pikku palaverin jälkeen noin klo 14 että mielestämme kurppelolaji. 

8.5.2025

Lintu oli vielä seuraavana päivänä paikalla ja kävin koettamassa olisiko kuvausonnea.

Eihän tuo lähelle tullut mutta perempia kuvia kuitenkin.

Paikalla ollessani selän takaa kuului kommenttia että "Ompas hieno ja monipuolinen lintupaikka." Katsoin että siinähän on Sami Tuomela hesasta. Sanoin että tämä kurppelo on niinku puolisponde mulle. Johon Sami ettei sinnepäinkään. Jaa, tokaisin. Mun mielestä sä tulit bongaamaan mut mä en. 😀

Tundrakurppelo (Limnodromus scolopaceus) 8.5.2025 Pori Kaarluoto.
Juhlapukuinen kurppelo on yksi hienoimmista kahlaajista. Hyvin samannäköistä rämekurppeloa ei Suomessa ole vieläkään nähty. Tundrakurppelolla pidempi nokka, rinnan sivujen ja kupeiden tummien juovien kärjet valkoiset. Varmin tuntomerkki kuitenkin tulee äänistä joita emme tuolloin kuulleet

Ei erityisen pitkäjalkainen. SKJ näkyy sopivassa kulmassa selvänä.

Kurppelo 9.5.2025. Varsin harvinainen lentokuva suomesta. Kuva Pertti Nieminen, kiitokset. Lennossa näkyy valkoinen sikari sekä vaaleat siiven takareunat. Pyrstökuvion tumman juovituksen pitäisi olla leveämpi kuin vaalea alue. Myös siiven alapuolelta pitäisi löytyä eroja mutta kuvia netistä selatessani tuntomerkit menivät aikalailla rämeen kanssa ristiin. 

Kurppelo kävi välillä myös Preiviikin Kalarannassa ja oli paikalla vielä 12.5.2025. Porin neljäs lintu, kolme edellistä olivat syksyisiä 1kv -lintuja ja löytyivät lietteiltä.