Arotasku taas Tahkiksessa

Yhtään parempata taskulajia ei vielä spondesti ole omalle kohdalle osunut. Lähimpänä oltiin 13.11.2020 jolloin olin sadan metrin päässä Jaakko Esamasta kun hän sai aavikkotaskun Porin Tahkoluodossa putkeensa. Tänä syksynä olen muutaman kerran pyörähtänyt samoilla paikoilla ja lähinnä autosta alueella ajellessani katsellut näkyisikö ruden tai altaiden reunoilla jokin kivan näköinen pikkuböördi.

3.11.2025 olin samoilla ajatuksilla liikkeellä ja tutkailin autosta kiikareilla penkkojen reunoja näkyiskö jotain liikettä. Ainakaan pariin viikkoon ei kivitaskujakaan ole enää näkynyt eikä juuri muutakaan. Nyt näkyi. Jokin vaaleanruskeanpunertava pikkulintu näkyi hetken nousevan penkkaa ylös vähän alle 300 metrin päässä. Lintu meni katveeseen ja kotvasen päästä tuli takaisin näkyviin jolloin totesin että jokin taskuhan tuo on. Alueella liikkuminen on luvanvaraista ja tiedotusta hoidellaan lähinnä watsappi -ryhmässä jonne laitoin että täällä on joku tasku penkan reunalla.

Petri Salo oli Tahkiksessa retkellä ja kurvasi paikalle. Koetettiin putkella saada selvää mutta lintu oli liian kaukana määritettäväksi. Paikalle ilmaantuivat myös lähistöllä liikkuneet Tapani Lilja, Tuomas Ketonen ja Pekka Eriksson. Onneksi myös Jaakko Esama tuli kameransa kanssa ja onnistui saamaan linnusta kuvia.

Arotasku 3.11.2025 Pori Tahkoluoto. Kuva Jaakko Esama. Kiitokset. Tiiran mukaan PLY:n 9. yksilö. Varsin erikoista että kaikki alueen havainnot ovat Porista. Rauman alueelta löytyy yksi havis.

Arotaskuja Porissa on tavattu lähinnä syyskuun loppupuolelta marraskuun alulle. Vaikka ovat vaaleita ja hiekanvärisiä niin ainakin minulla on ollut vaikeuksia erottaa niitä syksyisistä kivitaskusta. Syksyisen arotaskun sukupuolen tai iän määritys onkin niin haastava tehtävä etten siihen pysty kommentoimaan.  Alla olen koettanut koota tuntomerkkejä joilla laji olisi kivitaskusta syksyllä erotettavissa.

Vasemmalla arotasku 3.11.2025 ja oikealla kivitasku 6.9.2020.(Kuva Petteri Mäkelä)

1) SKJ silmän etupuolella leveämpi ja valkoisempi kuin silmän takana. Kivitaskun SKJ leveimmillään silmän takana ja silmän etupuolella SKJ:ssä vaaleanruskea sävy.

2) Korvan peitinhöyhenet arotaskulla vaaleammat, kivitaskulla tummemmat höyhenet jatkuvat silmän alle.

3) Punaisella rajatun alueen peitinhöyhenten keskustat ovat vaaleampia kuin alula.

4) Arotasku on lyhyempisiipinen, pyrstön ulottuma suhteessa siipeen on arotaskulla pidempi.

Myös nokka vaikuttaa tukevammalta. Pyrstön tumma kärkivyö arotaskulla on leveämpi kuin kivitaskulla.

Vasemmalla arotasku 30.9.2022 Tahkis, keskellä kivitasku 4.5.2025 (kuva Jorma Tenovuo) ja oikealla arotasku 3.11.2025

Arotasku 30.9.2022 Tahkoluoto. Siivet ovat alapuolelta
 valkoiset/vaaleat, kivitaskulla tummat.

Joka tapauksessa hankala laji. Putkella en ainakaan minä pysty näkemään esim siiven alapuolen vaaleutta ja kaikki muutkin yksityiskohdat jäävät kovin epävarmoiksi. Aina olen yrittänyt kuvata jos joku mielenkiintoisen oloinen tasku eteen osuu. Kuva onkin ainut mahdollisuus lajin määritykselle ainakin meikäläisen tapauksessa. 

Tuli tulipäähippiäisiä

Tulipäähippiäinen (Regulus ignicapilla) on lounainen laji joka viime vuosikymmenen aikana on voimakkaasti levinnyt Suomeenkin. PLY:n ensimmäinen havainto löytyy 29.9.1996 Säpistä ja Porin ensimmäinen 5.- 8.10.2011 Mäntykallosta. 14.5.- 5.9.2020 Reposaaren Junnilassa oli jopa ensimmäinen varmistettu pesintäkin Suomessa. 

Tänään 2.10.2025 osui kohdalle jo kuudes sponde, tällä kertaa Tahkoluodosta Tyrnikarin kupeesta. Lintu tuli hässäkkä-ääntä katsomaan hippiäisparven mukana. Löytöhetkellä vain kotvasen näkyvillä ja painui metsikköön parven mukana. Kuva tuli pari tuntia myöhemmin linnun palattua taas paikalle.

Nuolen kohdalla tien vieressä on paikka josta kohdalle on osunut kaksi (v.2025 ja 2020) yksilöä. Valitettavasti Tahkoluodossa retkeily vaatii kulkuluvan.

Ainut seulan läpäissyt otos. Pori Tyrnikari 2.10.2025.

Toinen Tyrnikarin löydöistä 12.11.2020. Yli kuukauden myöhäisempi tummemmissa sävyissä.

Toinen hyvä mesta on Reposaaren Saha-alueella keskellä pöpelikköä.
Myös täältä on kaksi osumaa. 

Reposaari Saha-alue 4.11.2021. Canon R6, 800mm f11, ISO 51200, 1/500. Matti Mäkelän kanssa oltiin liikkeellä ja tämmöinen tupsahti paikalle.

Sama böördi ja paikka 4.11.2021. Posketon ISO 51200.
Valon riittävyys on kyllä riski marraskuun varjoissa f11 putkelle.

Tässä toinen Reposaaren Saha-alueelta 11.10.2019.
Canon 7D 400mm f/7.1, 1/250, ISO 3200. Vaikka nykyinen
kuvauskalustoni on halvimmasta päästä niin onhan tuo peilitön
kamera melkoinen edistysaskel kohinamylly 7D:hen verrattuna.

Kolmas kahden sponden mesta löytyy Tahkoluodon kylältä Kylänmäentieltä.
Täällä ei lupia tarvita.

27.10.2022 Tahkoluoto kylä. Tämä oli hankala tapaus.
Pysytteli ryteikössä eikä sadekaan edesauttanut kuvaamista.

15.11.2022 Tahkoluoto kylä. Jani Vastamäen kanssa liikkeellä.
Jani sai muistaakseni uuden spondelajin tästä.

Tässä nämä. On kyllä hieno pikkulintu joka aina pikkasen piristää retkipäivää. Paras kuva on vielä saamatta mutta Porissa aika myöhäinen laji, parhaat päivät taitaa olla vasta marraskuun puolella.

Tundravikla

Näitä nyt tuntuu piisaavan. Eli jenkkikahlaajia. Tällä kertaa kyseessä nätti ja sympaattisen oloinen tundravikla.

5.9.2025 kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Yyterin lietteillä rannassa saapastelemassa. Rannanhoitotoimenpiteet olivat jo vauhdissa ja rantaan pääsi kivasti eikä tarvinnut enää kaislikon läpi sukeltaa.

Tällaisella kalustolla Starament Oy teki niittoa ja keruuta tänä ja viime vuonna. Töitä tehdään alueella osana Helmi-ohjelman lintuvesikunnostuksia ja Baltic Reed -hanketta. Kiitokset Baltic Reed -hankkeen koordinaattori Michelle Kozlovalle, Helmi-ohjelman lintuvesikoordinaattori Pipsa Kaunistolle sekä erityisesti ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ylitarkastaja Maria Yli-Renkolle joka kuunteli toiveita ja pisti oikein isomman myllyn pyörimään! 😀
Vielä odotellaan jyrsintää alueelle viime vuoden tapaan. Jotain hyvääkin joskus tapahtuu!

Koneiden leveät telat möyhensivät kivasti aluetta tarjoten linnuille ruokailupaikkoja. Esim. 22.9.2025 merivedenpinnan ollessa +20cm särkät olivat veden alla ja lähes kaikki alueen 500 kahlaajaa, tuhannet sorsat ja hanhet ruokailivat niittomurskatulla alueella. Empä ole vastaavaa paikalla ennen nähnyt. Jos tämä olisi ollut kaislikkoa ei siellä olisi kuin muutama pässi.

Näkymä 24.9.2025 niittomurskauksen jälkeen. Sannannokka kuvassa keskellä. Niitetty alue on kokonaisuudessaan noin 1.5 km pitkä. Siihen päälle itse lietesärkät jotka ovat kaukana vasemmalla ja näkyvillä mikäli merivedenpinta niin sallii. Joten koko alue on varsin laaja mikäli sen tiuhaan pyrkii haravoimaan.

Takaisin lintujuttuihin: 21.8.2025 kävin Ulvilan Vainiolassa jossa traktori oli peltohommissa ja posketon määrä suokukkoja seuranaan. Varovaisesti arvioiden 600 yksilöä ja hyvin muistan katsoneeni jokaista löytyiskö keltaisia kinttuja joukosta. Ei löytynyt. 

Nyt 5.9.2025 Lietteillä käppäillessäni NW-suuntaan totesin että etenkin niittomurskatulla mulloksella oli suokukkoja melkein päällekkäin. Kello 13 paikkeilla paikalla arviolta 700 eikä taaskaan kunnon keltaisia koipia löytynyt. Suokukosta on naaraspukuisenakin moneksi, jalkoja löytyy väliltä kellertävästä vihreän kautta punertavaan ja siitä mustaan. Kokovaihtelua melkein puolet ja nokka vaihtelee käyrästä tikkusuoraan. Mutta onneksi suokukon olemuksessa on jokin köyryniskaisuus joka aika nopeasti paljastaa lajin kaikesta vaihtelusta huolimatta.

Paluumatkalla rannassa klo 15.30 paikkeilla tein taas välikatselmusta. Tuo ranta nyt on semmoinen paikka että siellä pitäisi koko ajan katsella joka suuntaan. No, nyt kannatti katsella. Putkessa vilahti suokukon värinen kahluri jolla selkeän keltaiset kintut. Seuraavaksi totesin että sehän on pieni, jotain suosirrin kokoluokkaa. Nokka lyhyt ja suora. Vau! Ja sitten kaikki kahlurit ilmaan. Prkl! Mihin meni? Ei näy. Laitoin piippariin että tundravikla, nähty muttei fotoja. Kyllä kävi mielessä että joutuuko tämänkin kanssa painimaan ja toteamaan että tuomariäänillä turpaan tuli.

Selkävoitto. Kymmenisen minuuttia ja böördit tulivat takaisin 

vikla mukana. Tämän kuvan myötä sai jo huokaista helpotuksesta.

Lintu köpötteli vielä lähemmäksikin.

Seuraavaksi retkeilin velipoika Juhan kanssa Lietteillä 8.-9.9. Ei kuvia mut vikla edp.

11.9.

Rannassa karsea kuvauskeli, puuskissa 20m/s ja hiekka pöllysi joka ei Lietteillä ihan tavallista ole.

 Vikla on aika pieni, ei mikään lyhytsiipinen tosin.

Pari lentokuvaa tarttui matkaan. Linnun yläpuoli on aika tasaisen tumma ilman selkeitä siipijuovia tai vaaleita pyrstökuvioita. 

Käsisulkien tummien peittareiden muodostaman puolikuun avulla saattaa lennostakin määritys onnistua.

15.9.

Nyt tuli parempia kuvia. Arvioin linnun aikuiseksi pitkien tertiaalien ja kokonaan tummien yläpuolen höyhenten keskustojen perusteella. Nuorilla etenkin siiven peitinhöyhenten keskustojen tumma alue on pieni ja hartiahöyhenistä löytyy tummia ankkurikuvioita. Aikuisella lisäksi rinnan sivuilla mustaa täplitystä, nuorella se on heikompaa.

Sain kuvia myös 17.9.2023 Porissa olleesta viklasta joka määritettiin nuoreksi. Pohdiskelin että kovin on ad-linnun näköinen. Siiven peittareissa näkyy hieman pieniä keskustoja, ylempänä ankkurin aiheita ja tertiaalit hiukan lyhyempiä. Ratkaisun kertoo ID Handbook joka mainitsee että jo lokakuussa 1kv linnun puku on samanlainen kuin aikuisella. 

Tämä lietteiden lintu liikkui lähes koko rannan alueella eikä ollut helpoin löydettävä. Varsinkin koska viihtyi lähinnä vihreällä niityn alueella. Erottui suokukoista etenkin koon, nopean liikkumisen, selän kirkkaiden kuvioiden ja keltaisten konttien perusteella.

Vikla oli paikalla 5.-22.9.2025. Tässä viimeinen linnun näkijä. Kuvassa ollaan Kimmo Härkösen kanssa lietteillä 15.9. Kimmo on kova poika retkeilemään ja laskemaan lintuja sekä myöskin merkkaa havikset Tiiraan. Hyvää duunia. Itse olen patalaiska merkkaaja.

Aika kova syyspuoli ollut aikuisten jenkkisirrien osalta Lietteillä tänä vuonna. 25.7. peräsirri (Peräsirritrilogia), 4.8. kiusallisen paljon eskimon näköinen (The Niitty) ja nyt vikla. Lienee jos ei ainutlaatuista niin ainakin poikkeuksellista. Niin ja vielä on syksyä jäljellä eikä yhtään 1kv rarisirriä ainakaan Porista.

The Niitty

4.8.2025

Taas tuli sirritapaus josta pitää kirjoittaa. Ja ihan yhtä ahdistava havis ja juttu kuin The Särkkäkin. Laittaisko tällä kertaa nimeksi vaikka The Niitty kun lintu oli ainut sirri niityn puolella ja muut särkillä koko ehtoon.

Joo. Vaimo tuli kotiin puolen päivän jälkeen ja sanoi että lähtee siskonsa kanssa kaupoille. Eli samantien hotkaisin sopat naamariin ja retkelle. Eka paikka oli Munakarin säikkä jossa vierähtikin useampi tunti. Mitään erityistä ei matkaan tarttunut mutta vielä oli potkua ja suuntasin tornivaellukselle Sannannokkaan. 

Vedenkorkeus pysytteli hieman alle +20cm ja särkkiä näkyvillä vain tornista oikealle mutta alue oli vielä vastavalossa joten piti muuten kuluttaa aikaa. Tornista vasempaan oleva niitty oli jo katottu moneen kertaan ja siirryin alatason penkille pötköttämään ja kuuntelemaan Heikki Vuonokarin ja Eero Inkeroisen edp-podcastia. Jossa haastateltiin RK:n edustajaa joka taisi mainita että poikkeuksellinen havainto vaatii poikkeukselliset dokumentit. Tuli tuossa pohdittua että mitähän ne poikkeukselliset dokumentit mahtavatkaan pitää sisällään?

No, takaisin yläkertaan. Neljä 1kv mustapyrstökuiria jotka olivat pitkään olleet paikalla pitivät hetken mielenkiintoa yllä mutta aika tylsältä alkoi tuntua. Päätin ihan oikeesti vielä kerran pyyhkäistä alueen kun klo 18.40 putki pysähtyi tornin eteen ja niityn reunaan jossa kuvaan tökkäsi yläpuolelta harmaansävyinen, mustanokkainen ja alapuolelta puhtaan valkoinen sirri jolla kirkkaan mustat jalat. ???? Lapinsirrimäinen rintavyö herätti kummastusta?? Ei tämä lapinsirriltä näyttänyt eikä pikkusirri edes käynyt mielessä. Lintu oli suosirrin kokoluokkaa ja pian kellot kilkatti että kyseessä voisi olla toinen lajiparista perä/eskimosirri.

Riuhtaisin kameran näppeihin ja ihme kyllä sirri osui heti etsimeen. Muutama TRRRRT ja vilaisin kuvia. Yhtäkkiä katsottuna ei häävejä. Vaihdoin äkkiä 2x jatkeen ja toivoin että valo riittäisi tuolle 1600millille. Lintu löytyi taas heti ja TRRRRT ja TRRRT. Nostin kameran hetkeksi ja ei prkle. Lintu häippäisi kuin raketti enkä edes tiedä minnepäin. Alkoi vimmattu etsintä vaan ei näkynyt. Klo 20.14 pakkasin kamppeet ja häippäsin. Koko havainnointiaika oli viitisen minuuttia, minuutin katsoin putkella ja loput kameran läpi.

1) Koko

Ensimmäiseksi tuumasin linnun kokoa jonka arviointi muutenkin lienee alkupäässä määritystapahtumissa. Lintu oli arviolta 100 - 90 metrin päässä. Yksikään lintu ei ollut kohteen vieressä tuon viiden minuutin havainnointiaikana. Etualalla olevaan liroon verrattuna arvioisin koon olevan suosirriluokkaa, ehkä hieman pienempi. Löytöhetkellä arvioni koosta oli heti noin suosirrin kokoinen.

2) Jalat ja nokka

Seuraavaksi katse kiinnittyi linnun kirkkaan mustiin jalkoihin ja kokomustaan nokkaan. Lintu oli koko havainnointiajan hieman kasvuston sisällä eikä jalkojen tarkkaa pituutta pystynyt näkemään. Nokka näytti putkella katsottuna selkeästi lyhyemmältä kuin suosirrillä ja lähes suoralta.

Ohut nokantyvi ja nokan harja lähes suora. Tämä kuva suoraan sivusta Canon R6 800mmF11.
Oikealla Valkoperäsirri Sannanokalta 25.7.2025. Nokka kaareva ja vahvemman oloinen.

Vasemmalla 800mmF11+ 2x jatke 1600mm. Oikealla vertailu eskimosirri 29.7.2018 USA.
Kuva David Beaudette Macaulaylibrary.org. 

Tässä kuva jossa jalkojen väri näkyi parhaiten. 

3) Siiven Projektio

Käsisiiven ulottuma eli suhde tertiaaleihin ei kesäpukuisella sirrillä ole niin selvä kuin nuorilla johtuen pitkistä kesäpuvun tertiaaleista kertoo ID Handbook of European Birds. Siiven projektio eli käsisiiven kärjen suhde pyrstön kärkeen on kuitenkin selvä.

Oikeanpuoleisen valkoisen viivan koetin asettaa pyrstön kärkeen ja vasemman siiven kärkeen.

Tulkintani näkyvissä olevista nimettyjen osien kärjistä.
Pikkukuvassa peräsirri 25.7.2025 Pori. Minusta pikkukuvassa käsisiiven projektio on lyhyempi kuin tarinan linnulla

Sama projektio säilyy ja näkyy useissa kuvissa.

Vertailuksi Eskimosirri 29.7.2018 USA. Kuva David Beaudette Macaulaylibrary.org.  

4) Rintakuvio

Tämä kuva laittoi kuvia selatessa ihmettelyn valtaan. Linnulla oli alaosastaan selvärajainen rintakuvio koko rinnan leveydeltä kurkusta aina siiven alaosan korkeudelle asti. ID Handbook mainitsee että "Eskimosirrin Rintajuovan tausta on kesäpuvussa usein harmahtava mutta ei-valkoinen pohjaväri säilyy tyypillisenä erottaen sen valkoperäsirristä".

 

Selvärajainen rintavyö jossa tummaa vipevöintiä harmaassa taustassa.

Oikealla näkyy tuo peräsirrin valkoinen rinnan pohjaväri.
2.8.2017 UK. Kuva Jonathan Farooqi Macaulaylibrary.org.

5) Ylä- ja alapuolen höyhenkuviot

Nyt mennään aiheeseen joka ainakin minulle oli uutta. Nimittäin aikuisen eskimosirrin pukuun kesäkuusta alkaen.

ID Handbook (joka on muuten hieno kirja, hankin sekä kirjat että nettiversion) mainitsee että kesäkuusta alkaen eskimosirrillä yleensä mustat vahvat neliömäiset hartiahöyhenten keskustat jotka korostuvat hyvin vaaleiden reunojen johdosta. Siiven peitinhöyhenet eivät yleensä vaihdu tähän pukuun ja ovat kulumisen takia kontrastissa tuoreempien hartiahöyhenten (scapulars) kanssa.

Eskimosirri kesäkuusta alkaen. ID Handbook, nimensä veroinen.

Minusta 4.8. sirrin hartiahöyhenten alue ja keskustat muistuttavat kovasti ylempänä olevan linnun neliömäisiä "scapularseja". Linnun kupeilla ei näkynyt pilkkuja tai viiruja. Putkella puhtaus näkyi vieläkin selkeämmin.

Eskimo 1.6.2024 USA. Kuva Stephen Davies Macaulaylibrary.org

Tässä vielä eskimo 29.7.2018. Eli puku säilyy ainakin tuohon asti.

Vertailuna valkoperäsirri 31.7.2021 UK. Alapuolen viirut ja pilkut selkeästi nähtävillä
Kuva Jon Lowes Macaulaylibrary.org

ID Handbook mainitsee peräsirrin tummien keskustojen oleva "elongated" eli pitkänomaisia. Alla olevan eskimon taas "square-blocked" eli neliömäisiä. Minusta ero näkyy tästäkin kuvasta aika hyvin.

6) Pään kuviot

Otsan vaalea laikku on näkyvin osa päätä. Oikealla olevassa kuvassa silmän takanakin vaalea alue. SKJ näytti muuten epäselvältä. Kurkun vaalea laikku näkyy monilla kesäpuvun eskimosirreillä selkeänä.

29.7.2018 USA. Kuva David Beaudette Macaulaylibrary.org

Lopputulema:

Ensinnäkin fiilis on sellainen että parempi kun en olisi edes nähnyt saati kuvannut koko lintua. Asian miettiminen ja pähkäily häiritsee mielenrauhaa ihan liikaa. Omien kuvien ihmettely ja etenkin nettikuvien selaaminen vei ihan tuhottomasti aikaa ennen kuin tajusi mistä niitä pitää hakea. Minulla kun ei ollut eskimosirristä kokemusta ollenkaan.

Lisäksi tuli palautteista ja niiden puutteista tunne ettei minulla ole hajuakaan pienistä kahlaajista vaikka tuolla rannassa on aivan liikaa tullut oltua. Turhaan ilmeisesti. 

Sitten vielä 21.7.2025 yli 30 asteen helteessä keskellä päivää karmeessa väreilyssä sirri jolla pitkänomainen takamus ja sen päälle peräsirri 25.7.2025. Onkin aikalailla Sannannokalla  jenkkien suunnasta tuulahdellut viime aikoina. Omasta mielestä, ehkä ei monen muun.

Suomessa ei käsittääkseni ole kesäpukuista eskimoa ennen nähty. Kaipa nuo dokumentit sitten pitäisi olla poikkeuksellisia. Rannassa kävely olisi vaatinut kahluusaappaita tuolla vedenkorkeudella ja toisaalta tuskin olisin koko lintua rantaa kävelemällä edes nähnyt. Havishetki oli niin lyhyt ettei tornistakaan olisi ehtinyt loikata. Lintu on Tiirassa sirrilajina ja kai se sellaisena pitää säilyttää sillä eskimo saattaisi poistua samantien.

Mitä tulee RK:hon niin aidosti epäröin lomakkeen tekoa. Oikein kaivertaa kun asiaa ajattelee.

Oliko tämäkin havis ihan turha vai tuottaako retkeily vain liikunnan ja lintujen katsomisen ilon? Ilo on kyllä katsella uudella kowan 99:llä. Kirkas putki, tarkka tarkennus ja väritkin oikein.

Peräsirritrilogia

Tai sitten tragedia. Tai komedia. Miten vaan. Eivätkä nämä jutut tunnu aikajärjestyksessä ilmestyvän, sori siitä. Joka tapauksessa jatkan toimimattomalla huuhaa-linjalla kuten viimeksi väsätty "The Niitty" -tarina palautetta kirvoitti. Onneksi blogeihin saa kirjoittaa mitä huvittaa ja kuinka asiat itse näkee. Yllättävää kyllä on kuinka monella eri tavalla näitä lintuasioita ja kuvia voi käännellä. Kukin mieltymyksensä mukaan.

Osa 1

Trilogia alkaa Porin Kuuminaisista 21.7.2023. Tällöin Juha Niemi löysi peräsirrin ja sai hyvät kuvat. Tämä osa tarinasta oli siinä.

Tässä ad -yksilö Kuuminaisista 21.7.2023. Kuva Juha Niemi

Osa 2

17.7.2024 oli peräsirri Yyterin lietteillä. Tapaus joka kerrottu blogin tarinassa "The Särkkä". Palataan tähän myöhemmin tässä jutussa.

Osa 3

21.7.2025 olimme Markku Leppäjärven kanssa Sannannokalla kun paikalle pölähti vaaleavatsainen, harmaaselkäinen sirri joka varsin pitkänomaisena kiinnitti huomion. Lämpötila oli kuitenkin 30+ ja väreily ihan karmeaa eikä linnusta mitään järkeviä kuvia saatu. Eikä putkellakaan määritys onnistunut. Sukat suli tossuihin ja lintukin katosi.

Kovassa helleputkessa 21.7.2025 klo 13 infernaalisessa väreilyssä. Onhan tuossa sirrin näköinen jolla pitkä ulottuma, vaaleaa alapuolella ja yläpuolella harmaata. On se joku. 

25.7.2025 klo 9.20 Istvan Kecskemeti ja Pekka Saikko ilmoittivat valkoperäkandin Sannannokan edustalta. Klo 11.25 tuli päivitys että kadonnut taivaan sineen eikä linnusta havaintoa klo 11 jälkeen. Soittelin Saikolle joka kertoi että kaikki sirrit olivat nousset ilmaan ja häipyneet klo 10 paikkeilla. Pekka ja Istvan olivat kuitenkin nähneet valkoisen yläperän kun lintu oli lähtenyt lentoon. Paikalla oli nyt kammottava väreily eikä kuulemma ihan hetkeen kannattaisi mennä tornille kurkkimaan. Sikahelle senkun jatkui.

Pekka Saikon skouppeja 25.7.aamupäivällä. Väreily ei vielä ihan mahdotonta. Oikean puoleisessa kuvassa jokin ihan linnun näköinenkin jo.

Lähdin tornille kurkkimaan klo 19 jälkeen. Eipä ketään paikalla näkynyt. Väreily oli laantumaan päin, tornissa oli varjoa ja ihan siedettävä keli tuijotella. Putki pystyyn ja melkein heti löytyi kauimmaiselta särkältä sirriparvi jossa yksi sirri erottui selkeästi vaaleampana. Kaikki 25.7. otetut kuvat 800mmF11 + 2x jatke 1600mm F22.

Sirrit olivat palanneet ja rarisirri paistaa melkein keskeltä.

Kyseinen sirri näytti kaukaa otetuissa kuvissa hyvinkin harmaalta.

Parvi lähti lentoon ja satuin osumaan huonosti tosin. Tästä maltoin jo laittaa piippariin rarisirrin jolla valkoinen yläperä ja tumma kärkivyö. Viimevuotisen sählingin takia en lajia lähtenyt kommentoimaan.

Peräsirri oikealla yläkulmassa. Sen alla tuo edellinen kuva. Josta voidaan todeta että siipijuova/käsisiiven vaalea kuvio näyttää hyvinkin erilaisilta eri kuvissa. Tuo kuvio muuttuu kaukaa otetuissa kuvissa siiven asennosta ja valon vaikutuksesta. Ja kumpikin näistä kuvista on oikein. Vaikka joku vakava orni siipijuovastakin viime vuoden havaintoa lyttäsi. 

Vastoin normaalitapauksia parvi laskeutui lähemmäksi tornia ja sain oikein kuviakin. Tässä näkyy että siipi menee yli pyrstön ja jalat ovat mustat. Käsisiiven ulottuma eli suhde tertiaaleihin näyttää pitkältä. Myös hartiahöyhenten ja siiven peittarien pitkänomaisten keskustojen muoto ja määrä näkyvät. Kyseessä siis aikuinen yksilö jo havainnointiajankin perusteella. Kaulassa on varjo tässä kuvassa.

ID Handbook of European Birds esittää mielestäni selkeästi nämä projektiojutut. Eli vasemmalla pyrstön projektio. Keskellä käsisiiven projektio eli käsisiiven suhde tertiaaleihin. Tämä on käsittääkseni termi joka usein mainitaan ulottumana. Oikealla siiven projektio eli suhde pyrstön kärkeen.

Onhan tuo varsin pitkänomainen suosirriin verrattuna. Rinnan ja kaulan kuviot näkyvät tässä oikeammin. Linnun sävy muuttui selkeästi ruskeamman suuntaan kun se tuli lähemmäksi ja kirkkaampaan valoon.

Tässä nokan muoto suoraan sivusta.

SKJ ei oikein muihin kuin tähän kuvaan tarttunut.

BUM ja KA-BUM. Näistä kuvista irtoaa jo pointsi! Lisää valon vaikutuksia: Oikealla alakulmassa vain pyrstön keskimmäiset sulat näyttävät mustilta. Vasemmalla ja oikealla yläkulmassa eri valaistuksessa ja kauempaa koko pyrstövyö näyttää mustalta. Kyseessä sama lintu.

Osa 2
Ja takaisin osaan 2 ja päivään 17.7.2024. Paikkana Sannannokan torni.

Tällöin pari kaveria näki putkella peräsirrin valkoisen yläperän lentoon lähdössä ja itse sain kuvan. 25.7.2025 näin itsekin putkella peräsirrin lähtevän lentoon. Tuo valkoinen yläperä ja tumma pyrstön kärkivyö näkyy kaukaakin yllättävän selvästi. Tuon totesivat myös Ari Savola ja Ivar Grankulla jotka Sannannokalla ehtivät linnun illalla nähdä ennen kuin böördi katosi ja tuli seuraavana aamuna vielä hetkiseksi paikalle.

Peräsirrejä lennossa. Vasemmalla ja oikeassa yläkulmassa Porissa 25.7.2025. Keskellä ylhäällä 28.6.2025 USA ja oikealla alhaalla 2.8.2024 Itävalta. Keskellä alhaalla Yyteri lietteet 17.7.2024. Ainakin mun mielestä.

Näiden tapausten ja kuvien perusteella väittäisin että sama lintu on kolmatta vuotta peräkkäin  käynyt syysmuutolla samassa paikassa samaan aikaan. 21.7.2023 Kuuminainen, 17.7.2024 Lietteet ja ainakin 25.7.2025 Lietteet. Välimatka Lietteet - Kuuminaisten kärki noin 4.5km. Kovin olisi epätodennäköistä että eri lintu olisi kyseessä varsinkin kun Suomesta havaintoja vain kymmenkunta.

Ja sitten alussa lupaamaani tragediaa. Vasemmalla 25.7.2025 peräsirrillä on huomattavasti pitempi käsisiipi kuin vieressä olevalla suosirrillä. Toisaalta suosirrin kyynärsiipi taas näyttää pidemmältä. Oikealla 17.7.2024 linnulla kyynärsiiven suhde käsisiipeen on myös aikamoinen.

Tulipa lupailtua komediaakin. Vasemmalla peräsirri 25.7.2025 ja oikealla 17.7.2024. Hartiahöyhenten ja peittarien tummat keskustat aikaslailla samanmuotoisia ja kokoisiakin.