Näitä nyt tuntuu piisaavan. Eli jenkkikahlaajia. Tällä kertaa kyseessä nätti ja sympaattisen oloinen tundravikla.
5.9.2025 kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Yyterin lietteillä rannassa saapastelemassa. Rannanhoitotoimenpiteet olivat jo vauhdissa ja rantaan pääsi kivasti eikä tarvinnut enää kaislikon läpi sukeltaa.
![]() |
| Tällaisella kalustolla Starament Oy teki niittoa ja keruuta tänä ja viime vuonna. Töitä tehdään alueella osana Helmi-ohjelman lintuvesikunnostuksia ja Baltic Reed -hanketta. Kiitokset Baltic Reed -hankkeen koordinaattori Michelle Kozlovalle, Helmi-ohjelman lintuvesikoordinaattori Pipsa Kaunistolle sekä erityisesti ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ylitarkastaja Maria Yli-Renkolle joka kuunteli toiveita ja pisti oikein isomman myllyn pyörimään! 😀 Vielä odotellaan jyrsintää alueelle viime vuoden tapaan. Jotain hyvääkin joskus tapahtuu! |
Takaisin lintujuttuihin: 21.8.2025 kävin Ulvilan Vainiolassa jossa traktori oli peltohommissa ja posketon määrä suokukkoja seuranaan. Varovaisesti arvioiden 600 yksilöä ja hyvin muistan katsoneeni jokaista löytyiskö keltaisia kinttuja joukosta. Ei löytynyt.
Nyt 5.9.2025 Lietteillä käppäillessäni NW-suuntaan totesin että etenkin niittomurskatulla mulloksella oli suokukkoja melkein päällekkäin. Kello 13 paikkeilla paikalla arviolta 700 eikä taaskaan kunnon keltaisia koipia löytynyt. Suokukosta on naaraspukuisenakin moneksi, jalkoja löytyy väliltä kellertävästä vihreän kautta punertavaan ja siitä mustaan. Kokovaihtelua melkein puolet ja nokka vaihtelee käyrästä tikkusuoraan. Mutta onneksi suokukon olemuksessa on jokin köyryniskaisuus joka aika nopeasti paljastaa lajin kaikesta vaihtelusta huolimatta.
Paluumatkalla rannassa klo 15.30 paikkeilla tein taas välikatselmusta. Tuo ranta nyt on semmoinen paikka että siellä pitäisi koko ajan katsella joka suuntaan. No, nyt kannatti katsella. Putkessa vilahti suokukon värinen kahluri jolla selkeän keltaiset kintut. Seuraavaksi totesin että sehän on pieni, jotain suosirrin kokoluokkaa. Nokka lyhyt ja suora. Vau! Ja sitten kaikki kahlurit ilmaan. Prkl! Mihin meni? Ei näy. Laitoin piippariin että tundravikla, nähty muttei fotoja. Kyllä kävi mielessä että joutuuko tämänkin kanssa painimaan ja toteamaan että tuomariäänillä turpaan tuli.
![]() |
Selkävoitto. Kymmenisen minuuttia ja böördit tulivat takaisin vikla mukana. Tämän kuvan myötä sai jo huokaista helpotuksesta. |
![]() |
| Lintu köpötteli vielä lähemmäksikin. |
![]() |
| Seuraavaksi retkeilin velipoika Juhan kanssa Lietteillä 8.-9.9. Ei kuvia mut vikla edp. |
![]() |
Rannassa karsea kuvauskeli, puuskissa 20m/s ja hiekka pöllysi joka ei Lietteillä ihan tavallista ole. Vikla on aika pieni, ei mikään lyhytsiipinen tosin. |
![]() |
| Pari lentokuvaa tarttui matkaan. Linnun yläpuoli on aika tasaisen tumma ilman selkeitä siipijuovia tai vaaleita pyrstökuvioita. |
![]() |
| Käsisulkien tummien peittareiden muodostaman puolikuun avulla saattaa lennostakin määritys onnistua. |














Ei kommentteja:
Lähetä kommentti