Arokotka!

Toukarin torni tuntuu tänä keväänä olevan Porin alueen mielenkiintoisin paikka seurata petolintuja. Pohjois-etelä -akselilla näkyvyys on hyvä, lännen suuntaan puusto tosin estää näkyvyyden muualle kuin korkealle taivaalle. Myös Maaviikissa on tullut seisottua jossa näkee joka suuntaan jopa paremmin kuin esim. Kyläsaaren Launaisista joka tosin on paremmalla petolintulinjalla.

Porissa harvinaisemmat petolinnut ovat todella harvinaista herkkua, mutta paikalle osuessaan tuntuvat kyllä kivoilta. Yhteistä näille kaikille on se että ne menevät aina niin kaukana että määritys tulee haasteeksi. Vaikka linnun kaarrellessa esim. valkoinen yläperä ja muut linnun vaaleat kuviot näkyvät niin lajilleen määritys jää usein vajaaksi ja lintu jää yleensä kauttalajiksi.

Käydään vähän läpi omia rarikotkahavaintoja Porista vuodesta 2010 alkaen:

Kiljukotkahaviksia on kaksi. Molemmat Teemuluodosta:  18.8.2010 ja sponde 31.5.2015. Koko Suomesta clangahaviksia mulla on kuusi.

Kiljukotka imm. 31.5.2015 Pori Teemuluoto. Näistä väännetään ovatko risteymiä vai mitä?
Tumma lintu, kyynärsiiven etureuna ei ainakaan takareunaa vaaleampi. 7.käsisulka riittävän pitkä kiljukotkalle mikäli on niin että kummastakin siivestä yksi käsisulka on kasvamassa. Vaalea yläperälaikku ja siipien yläpuolella vaaleat kuviot jotka tässä näkyvät huonosti. Myös alaperän vaalea alue viittaa rarikotkaan. Alapuolella käsisulkien tyvellä oleva puolikuu erottuu niukin naukin. Linnun vaaleat alueet, muoto ja koko sekä käsisiipien roikottaminen erottavat kaukaakin linnun merikotkista joita on 99.9% Porissa näkemistäni kotkista.

Ainut pikkukiljukotka jonka olen Porissa nähnyt istui puussa Santakankaan kaatopaikalla 4.7.2012.

Kappas! olin ottanut Santiksen pomasta scouppikuvankin joka oli vanhassa dudeprojekti-blogissa. Löytäjä Jaakko Esama.

Pikkukiljukotkia olen nähnyt Suomessa 8 kertaa joista ainakin kolme spondea. 22.5.2021 Virolahden Elokalliolta on ainut yksilö josta olen saanut kuvia. Jos nyt vertaa tuohon yllä olevaan kiljukotkaan niin onhan niissä eroa. Vaaleamman ruskea, lyhyemmät siivet, töpäkkä pyrstö, 7.käsisulka lyhyempi ja tuplakuu näkyy käsisulkien tyvellä. Kyllä nuo harittajatkin lyhyemmiltä näyttää. Oikealla kuvassa lintu aika vekkulin näköinen.

22.5.2021 Saman paikan ylitti myös haarahaukka josta löytyi Lineatus -piirteitä.

Kiljukotka / pikkukiljukotka eli clarina on osunut kohdalle Porissa neljä kertaa. 18.6.2014 Toukari, 6.6.2014 Maaviiki sekä 29.8.2016 Maaviiki.

Neljäs clarina löytyi Toukarin tornista 30.5.2025. Kotka kellui klo 12.05 kaukana matalalla NW-suunnalla ja liukui pikku hiljaa katveeseen. Vaalea yläperälaikku näkyi hyvin, yläpuolella huomattavan vaaleat, harmahtavat kyynärsiipien etureunat sekä käsisiipien tyvellä selkeät vaaleat laikut. Alapuolelta erottui vain vaalea alaperä jota vasten jalat näkyvillä. Tornissa oltiin tuolloin Jarmo Majurin ja Matti Mäkelä kanssa, kaverit eivät kuitenkaan ehtineet lintua nähdä, nuotitin varmaan niin huonosti.

Petojen katselu vaatii aikaa ja hermoja sekä sitkeyttä tuijottaa tuntitolkulla taivaalle. Petteri Mäkelä tuli onneksi myös paikalle homma jatkamaan kun Matti joutui poistumaan. Myös Jarmo oli juuri lähtenyt kun klo 15 jälkeen tuijotin korkealle taivaalle tumman pilven reunaa että alkoisko tuolta tulla vaikka ukkosenpoikanen. Kiikariin osui kotka joka liisi käsisiipiä selkeästi roikottaen. Lintu näytti aika kookkaalta ja eka fiilis oli että olisko taas merikotka joka toisinaan roikottaa vastatuuleen lentäessään. Lintu ei kuitenkaan vaikuttanutkaan isolta lötköltä ja sanoin Petterille että katos tuota kotkaa joka lähestyy tuossa tumman pilven reunassa. Pete sai putkeen kun kysäisin että kannattaako kuvata? Pete sanoi että juu! Tää on Nipa! Eikä! Paniikki iski heti. Vaihdoin kiikarin kameraan ja yritin sohlottaa sinne mistä lintu oli tulossa. Oli kuitenkin vielä niin kaukana etten kameralla osunut siihen millään. Petteri ojensi käden taakse putkeen katsoessaan ja sanoi että pistä mun kamera tohon tosta penkiltä. Tein työn käskettyä ja Petteri sai linnun heti kameralla kiinni. Lintu oli sitä ennen kaarrellut ja Pete oli nähnyt yläpuolen kuviot. Hain putkella lintua ja osuinkin kohdalle mutta nyt oli lintu jo liidossa noin etelään. Lintu liisi ja liisi eikä enää kaartelemaan suostunut. Tämä oli toinen arokotkahavikseni, eka oli Virolahdella 15.5.2012.

Petterin saamia kuvia. Siiven alapuolelta näkyy peittarien muodostama laaja vaalea alue, pitkäsiipinen, vaalea alaperä ja pyrstön muoto. Yläpuolen kuvioista ei ole kuvaa.

Iloiset poijaat Toukarin tornissa 30.5.2025. Ilman Petteriä ei tämän linnun määrityksestä olisi tullut yhtään mitään. Minä tumpeloin mutta vaikka Petelle tuli pikku raritutina niin kokeneena ja osaavana hoiti homman. 

Petolintujen staijaaminen ja dokumentointi on ihan oma lajinsa lintuharrastuksessa. Jo pelkkä tuntikausien taivaalle tuijottelu ei sovi minulle. Jos taivaalla on pelkkää tyhjää niin puoli tuntiakin on jo mulle paljon. Havainnoinnista puhumattakaan. Kiikarilla kohteen löytäminen kyllä toimii mutta annas olla kun vaihtaa kaukoputkeen. Etäisyys yllättää eikä lintua hanki toisinaan millään saada kiinni etenkään pilvettömältä taivaalta. Monilla on tähtäin käytössä, ainakin toistaiseksi yritän vielä ilman tulla toimeen.

Kuvaaminen onkin taas oma juttunsa. Siinä vasta haastetta onkin kaukaisten lintujen kanssa. Joo, tossa se kohde on pilven reunassa. ja kun pilven reuna löytyy ei lintua näy kun olet väärän pilven reunassa. Tai se on juuri hiukan tippunut eikä löydy. Ja kun piste osuu etsimeen ja alat automaatilla tarkentaa niin eikun sumenee vaan. Ensi keväänä pitääkin aloittaa manuaalitarkennuksen harjoittelu korkealla ja kaukana lentävien kohteiden kanssa.

Maakotkia en porissa ole nähnyt kuin parikymmentä. Eikä parempaa kuvaakaan löydy.
Tämä lintu oli Maaviikissä 2.3.2022

Makein petolintuhavikseni taitaa olla Totti Toiskallion löytämä "kotrastikas veijari" vaalean muodon pikkukotka 18.5.2018 Virolahden Kurkelassa. Kuvausmahdollisuus oli mitä loistavin mutta linnun lentäessä metsää vasten meni valotukset ja tarkennukset pieleen vaikka lintu oli lähellä. Myös 19.5.2013 oltiin pikkukotkaa bongaamassa ruuhkaisella Haminan KIrkkojärven kumpareella.

Muut kivat petolintuhavikseni Porista rajoittuvat lähinnä isomilkkariin ja suohaukkoihin.

Ainut tunturihaukkahavis on 31.3.2019 ja juttu on blogissa.
Sponde isohaarahaukka tuli 6.5.2019 kun Teemuluodon torniin astuessani Tapio Meri ja Pekka Eriksson hihkaisivat että hei! Tuolla on isomilkkari Fleiviikin niityn reunassa!

Isohaarahaukka ei Fleiviiki mut Toukari 17.4.2022.

Välillä näkee tällaisia erikoisia tapauksia jotka ensi silmäyksellä näyttävät erikoisilta.
Tässä esimerkkinä Toukarilta mehiläishaukka 9.6.2025. Kuvat Jaakko Esama.