Tundravikla

Näitä nyt tuntuu piisaavan. Eli jenkkikahlaajia. Tällä kertaa kyseessä nätti ja sympaattisen oloinen tundravikla.

5.9.2025 kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Yyterin lietteillä rannassa saapastelemassa. Rannanhoitotoimenpiteet olivat jo vauhdissa ja rantaan pääsi kivasti eikä tarvinnut enää kaislikon läpi sukeltaa.

Tällaisella kalustolla Starament Oy teki niittoa ja keruuta tänä ja viime vuonna. Töitä tehdään alueella osana Helmi-ohjelman lintuvesikunnostuksia ja Baltic Reed -hanketta. Kiitokset Baltic Reed -hankkeen koordinaattori Michelle Kozlovalle, Helmi-ohjelman lintuvesikoordinaattori Pipsa Kaunistolle sekä erityisesti ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ylitarkastaja Maria Yli-Renkolle joka kuunteli toiveita ja pisti oikein isomman myllyn pyörimään! 😀
Vielä odotellaan jyrsintää alueelle viime vuoden tapaan. Jotain hyvääkin joskus tapahtuu!

Koneiden leveät telat möyhensivät kivasti aluetta tarjoten linnuille ruokailupaikkoja. Esim. 22.9.2025 merivedenpinnan ollessa +20cm särkät olivat veden alla ja lähes kaikki alueen 500 kahlaajaa, tuhannet sorsat ja hanhet ruokailivat niittomurskatulla alueella. Empä ole vastaavaa paikalla ennen nähnyt. Jos tämä olisi ollut kaislikkoa ei siellä olisi kuin muutama pässi.

Näkymä 24.9.2025 niittomurskauksen jälkeen. Sannannokka kuvassa keskellä. Niitetty alue on kokonaisuudessaan noin 1.5 km pitkä. Siihen päälle itse lietesärkät jotka ovat kaukana vasemmalla ja näkyvillä mikäli merivedenpinta niin sallii. Joten koko alue on varsin laaja mikäli sen tiuhaan pyrkii haravoimaan.

Takaisin lintujuttuihin: 21.8.2025 kävin Ulvilan Vainiolassa jossa traktori oli peltohommissa ja posketon määrä suokukkoja seuranaan. Varovaisesti arvioiden 600 yksilöä ja hyvin muistan katsoneeni jokaista löytyiskö keltaisia kinttuja joukosta. Ei löytynyt. 

Nyt 5.9.2025 Lietteillä käppäillessäni NW-suuntaan totesin että etenkin niittomurskatulla mulloksella oli suokukkoja melkein päällekkäin. Kello 13 paikkeilla paikalla arviolta 700 eikä taaskaan kunnon keltaisia koipia löytynyt. Suokukosta on naaraspukuisenakin moneksi, jalkoja löytyy väliltä kellertävästä vihreän kautta punertavaan ja siitä mustaan. Kokovaihtelua melkein puolet ja nokka vaihtelee käyrästä tikkusuoraan. Mutta onneksi suokukon olemuksessa on jokin köyryniskaisuus joka aika nopeasti paljastaa lajin kaikesta vaihtelusta huolimatta.

Paluumatkalla rannassa klo 15.30 paikkeilla tein taas välikatselmusta. Tuo ranta nyt on semmoinen paikka että siellä pitäisi koko ajan katsella joka suuntaan. No, nyt kannatti katsella. Putkessa vilahti suokukon värinen kahluri jolla selkeän keltaiset kintut. Seuraavaksi totesin että sehän on pieni, jotain suosirrin kokoluokkaa. Nokka lyhyt ja suora. Vau! Ja sitten kaikki kahlurit ilmaan. Prkl! Mihin meni? Ei näy. Laitoin piippariin että tundravikla, nähty muttei fotoja. Kyllä kävi mielessä että joutuuko tämänkin kanssa painimaan ja toteamaan että tuomariäänillä turpaan tuli.

Selkävoitto. Kymmenisen minuuttia ja böördit tulivat takaisin 

vikla mukana. Tämän kuvan myötä sai jo huokaista helpotuksesta.

Lintu köpötteli vielä lähemmäksikin.

Seuraavaksi retkeilin velipoika Juhan kanssa Lietteillä 8.-9.9. Ei kuvia mut vikla edp.

11.9.

Rannassa karsea kuvauskeli, puuskissa 20m/s ja hiekka pöllysi joka ei Lietteillä ihan tavallista ole.

 Vikla on aika pieni, ei mikään lyhytsiipinen tosin.

Pari lentokuvaa tarttui matkaan. Linnun yläpuoli on aika tasaisen tumma ilman selkeitä siipijuovia tai vaaleita pyrstökuvioita. 

Käsisulkien tummien peittareiden muodostaman puolikuun avulla saattaa lennostakin määritys onnistua.

15.9.

Nyt tuli parempia kuvia. Arvioin linnun aikuiseksi pitkien tertiaalien ja kokonaan tummien yläpuolen höyhenten keskustojen perusteella. Nuorilla etenkin siiven peitinhöyhenten keskustojen tumma alue on pieni ja hartiahöyhenistä löytyy tummia ankkurikuvioita. Aikuisella lisäksi rinnan sivuilla mustaa täplitystä, nuorella se on heikompaa.

Sain kuvia myös 17.9.2023 Porissa olleesta viklasta joka määritettiin nuoreksi. Pohdiskelin että kovin on ad-linnun näköinen. Siiven peittareissa näkyy hieman pieniä keskustoja, ylempänä ankkurin aiheita ja tertiaalit hiukan lyhyempiä. Ratkaisun kertoo ID Handbook joka mainitsee että jo lokakuussa 1kv linnun puku on samanlainen kuin aikuisella. 

Tämä lietteiden lintu liikkui lähes koko rannan alueella eikä ollut helpoin löydettävä. Varsinkin koska viihtyi lähinnä vihreällä niityn alueella. Erottui suokukoista etenkin koon, nopean liikkumisen, selän kirkkaiden kuvioiden ja keltaisten konttien perusteella.

Vikla oli paikalla 5.-22.9.2025. Tässä viimeinen linnun näkijä. Kuvassa ollaan Kimmo Härkösen kanssa lietteillä 15.9. Kimmo on kova poika retkeilemään ja laskemaan lintuja sekä myöskin merkkaa havikset Tiiraan. Hyvää duunia. Itse olen patalaiska merkkaaja.

Aika kova syyspuoli ollut aikuisten jenkkisirrien osalta Lietteillä tänä vuonna. 25.7. peräsirri (Peräsirritrilogia), 4.8. kiusallisen paljon eskimon näköinen (The Niitty) ja nyt vikla. Lienee jos ei ainutlaatuista niin ainakin poikkeuksellista. Niin ja vielä on syksyä jäljellä eikä yhtään 1kv rarisirriä ainakaan Porista.